oviverhoon

Päivitetty: 9. tammikuuta 2026

Samassa luulin nähneeni pienen, melkein huomaamattoman kädeneleen. Hän poistui keveästi kuin hengetär, mutta ovella hän vielä kääntyi päin, tarttui toisella kädellään oviverhoon ja kallistui eteenpäin. Jälleen hän kiinnitti katseensa minuun ja laski sormen huulilleen.

Valter Juva - Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta