United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lopuksi otti hän kynän käteensä, käänteli sitä muutaman silmänräpäyksen ajan näpissään, pisti sitte päättävästi mustepulloon ja kirjoitti alle säännöttömillä, vaan tanakoilla kirjaimilla: "Kaaprieli Meriläinen, omakätisesti." Kirje pistettiin kuoreen. Kaaperi otti sen hyvin varovasti käteensä, eikä milloinkaan sanonut unhottavansa minulta saamaansa apua.
Ja jos ei tätä toista kehujaa olisi ollut niin tuskin olisi suurin kehuttavaakaan ollut. Kirjoitti Heikki Meriläinen. "Nythän ne ovat markkinat likellä ja hyvällä puolella", puhui Honkalehdon isäntä Vesalaiselle, kuin tuli markkinaliittoja tekemään Vesalaan eräänä helmikuun pakkaspyhänä. "Taitaahan ne olla käsiin käymässä ja monen nokka on sinne päin nojallaan.
"Ja pieni Maija pannaan myös kouluun," lisäsi Anna-Leena, "ettei hänen tarvitse ympäri pitäjästä juoksennella kirjeitänsä luettamassa, niinkuin minun täytyi tehdä." Niin kosi ja niin eli Kaaperi Meriläinen onnellisempana kuin moni koreammasti kosinut, sillä hän rakasti Anna-Leenaansa ja perhettänsä, niinkuin Jumalan sana käskee.
Kummassakin sen päätepisteessä seisovat kansankirjailijat: alkupäässä Pietari Päivärinta, loppupäässä Santeri Alkio, Kauppis-Heikki, Heikki Meriläinen y.m., joista on myöhemmin tuleva puhe. Hänen kertomistapansa on yksinkertaista ja korutonta. Hänen havaintokykynsä on terävä, hänen järkensä selvä ja valistunut.