Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kettunen: »Valmiina kolmetuhatta kuusisataa kiloa, vähän päälle, ja erittäin talvivoit.» Lindström: »Mitä aiotte vaatia?» Kettunen: »Ehkäpä sopii kauppamiehen tulla tänä iltana suomalaiseen teaatteriin? Sinne tulee pari muuta voin omistajaa, ja näytöksien välillä on meillä tilaisuus keskustella hinnasta.» Lindström: »Hyvä, minä tulen.» Kettunen: »Kiitoksia!»
Tohtorin suuri, pörhöinen pää työntyi ovesta sisään: Lindström ja Orell tulevat tänne hetkisen päästä, pidäppä huolta, että saamme siksi lämmintä vettä. Ovi sulkeusi jälleen raskaasti. Nuoren rouvan kasvojenilme pysyi ennallaan; hän meni keittiöön ja teki tulen savuttuneeseen pesään, asettaen totiveden kiehumaan.
Kerrankin se oli Lindström tänne pujahtanut sen jälkeen kuin syntymäkaupunkiinsa kurjana kulkulaissa palasi. Surkeaa elämää hän oli Pietarissakin viettänyt, mutta ei parannut se kotikaupungissakaan.
Seitsemän muun kauppiaan kanssa oli hra Kettusella aivan sama keskustelu. Kun hra Kettunen tuli teaatterille, istui kauppias Lindström jo eräässä syrjähuoneessa. Oli hyvin ymmärtäväisen näköinen, kun hra Kettunen kyseli, kuinka hän nyt on päättänyt tulla suomalaiseen teaatteriin, vaikka on aina ennen pannut vastaan.
Hra Lindström ei viitsinyt juoda punssia yksinään, sentähden kutsui hän hra Kettusellekin lasin. Vähitellen ilmestyi huoneeseen kauppias toisensa perästä, kunnes kaikki kahdeksan totisina ja viisaina puhelivat huonoista ajoista, rahan kurssista ja politiikasta. Mutta voista ja maanviljelijä Laitisesta ei kukaan puhunut.
Ja semmoiset raha-asiat masentavat vastustamisen halun. Hra Kettunen kysyi telefoonilla, onko kauppias Lindström kotona. Kauppias Lindström tuli telefoonin luokse. Lindström: »Kenen kanssa minun on kunnia puhua?» Kettunen: »Maanviljelijä Laitisen Pernajasta. Kuten kauppamies muistaa, oli meillä tekeillä voikauppa talvella; olisi hinnasta sovittava.» Lindström: »Paljonko Teillä on voita?»
Reippaasti nosti hän pannun tulelta, täytti posliinikannun vedellä ja meni sitte viereiseen huoneeseen totitarjotinta järjestämään. Se oli tuttua työtä, noiden kolmen kuukauden ajalla oli hän lukemattomat kerrat tehnyt samat temput. Pitäjän nimismies Anton Lindström ja apteekkari Orell, jotka asuivat samassa kylässä, olivat tohtorilassa melkein jokapäiväisvieraita.
Surullisempana kuin koskaan istahti harmaapäinen kapellimestari Lindström Helsinkiin menevään junaan ja kyyneleet kiertyivät noista vakavista silmistä, kun hän poistuvan junan akkunasta hämärämmäksi ja epäselvemmäksi häipyvää laajaa talo-ryhmää, suurta mahtavaa Pietaria, silmäili.
Päivän Sana
Muut Etsivät