kuolemankaipuuseen

Päivitetty: 30. kesäkuuta 2026

Luonnon juhlallinen hiljaisuus, meren alakuloiset, valittavat huokailut, syvä yksinäisyys, kaikki suli kuolemankaipuuseen, joka täytti Esterin sielun ja antoi ajatusten hiljaa vaipua nauttimaan ikuisen levon suloa, joka kohta oli laskeutuva hänen koko olemuksensa ylitse. Hän katsahti ympärilleen: ei ainoatakaan elävää olentoa.

Mathilda Roos - Näkymättömiä teitä: Runoelma elämästä