United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mikä ikävä minulla olisi?" vastasi Mari luoden silmänsä maahan. "Eikö sinulla ole ketään, jota ikävöitsisit, sukulaista " Mari antoi kieltävän vastauksen. " tahi sulhasta?" kysyi Pietari katsoen terävästi tyttöön. Mari punastui. "Kas niin, sinulla on sulhanen!" "Eipä olekaan! Kuka minusta huolisi." "Kukako sinusta huolisi. Heh!
Jos ette ole pyytäneet ketään toista, täytyy teidän ottaa minut varamieheksi, eikä siinä kyllä, teidän täytyy toimittaa, että he tyytyvät minuun. Tässä kohden on kirottua, ett'en minä ole aatelista sukuperää! Mutta teidän täytyy keksiä keino, joka pakoittaa heidät ottamaan minut siksi! Kerran päästyäni varamieheksi otan minä osakseni neljä heistä, te saatte pitää huolta toisista neljästä.
Hän sanoi olevansa kahdeksantoista vuoden vanha ja olleensa naimisissa jo yhdentoista vanhasta. Hänen miehensä oli hyvä hänelle. "Hän pitää niin minusta, ettei hän sano ottavansa ketään lisäksi", vakuutti hän.
Ensiksi minä en nähnyt ketään; mutta kun huomasin jotakin oven tiellä, katsoin sen taa, ja siinä olivat kummastuksekseni Mr. Peggotty ja Ham, kumartaen minua, lakki kädessä, ja sulloen toinen toistansa seinää vastaan. Minä en saanut olluksi nauramatta; mutta syy siihen oli paljon enemmän ilo, että sain nähdä heidät, kuin heidän omituinen asemansa oven takana.
Villon joudutti askeleitaan. Galazzo oli jo mennyt sisään. Ovi sulkeutui hänen jälkeensä. "Jos minä nyt vuorostani koputan, tokkohan avataan?" runoilija mietti. "Ja jos avataankin, kuka minua uskoo, kun en ketään tunne, ja olen itse tuntematon kaikille?
"Valerius", huudahti hän sitten äkkiä ajatuksistaan heräten, "en väistä ketään miestä maan päällä en olisi sietänyt, että minut olisi syrjäytetty toisen vuoksi mutta kun se oli Totila! Annan Valerialle anteeksi, vaikka hän hylkäsi minut, kun hän valitsi Totilan. "Voi hyvin, Valerius! Lähden merille, Persiaan, Intiaan en itsekään tiedä minne joka paikassa muistan tämän hetken."
Silloin aukeni ovi ja huoneeseen astui se ystävällinen ja ymmärtäväinen isäntämies, ilosta loistavin kasvoin, ja julistaa: "Meijän Poavopa se sai ens palakinnon kynnöstä, ja meijän mustapeä sonni ens palakinnon karjanäyttelyssä. Alakaa ne nyt tästä puoleen akat meillä lehmiään kuletella, kun tulloo sonnin tarvis " Varjele Jumala ketään kosimasta maalla!
"Tule sisälle, Fede", sanoin; "täällä ei vielä ole ketään." "Margery", vastasi hän pannen käsivartensa kaulani ympäri, "rakas, vanha Margery! Olen melkein mieletön ilosta." Hän toi kimpun lemuavia orvokkia, melkein yhtä suloisia kuin ne valkeat orvokit, joita Kondoverin tien varrella kasvoi. Hupaista oli nähdä hänen asettavan niitä yksittäin ja hyvin varovaisesti vesi-astiaan.
Kun he ensi kerran olivat yhdessä, oli Miihkali vielä melkein lapsi ja katseli ihmetyksissään vanhempaa ystävää, jota varusteltiin sotaan. Eliaksesta oli Miihkalin tulinen rakkaus arvokkaampi, kuin se olisi useimmista muista ollut, sillä hän oli yksikseen ja turvattomana lapsuutensa ajan. Hänellä ei ollut koskaan ollut ketään, joka olisi heitellyt kukkia hänen tiellensä.
Joka päivä pelättiin, että rutto jonkun pakolaisen mukana tulisi Länsi-Ruijaankin, ja kansa ei uskaltanut matkustaa minnekään, ei tohtinut tavata vieraita eikä ottaa vastaan ketään.