katkolatvainen

Päivitetty: 5. heinäkuuta 2026

Siinä hän pyyhki hikeä otsaltaan ja hämärillä silmillään katseli jälkeen jäänyttä kauan sitten palanutta, monen kilometrin pituista kangasta, jossa nyt oli miehen korkuinen koivikon vesakko. Sen keskestä piikotti sieltä täältä katkolatvainen palaneen puun pökkelö. Koivikon vesakossa kuului urosmetsäkanan räkätys.

Heikki Meriläinen - Kuusten juurella: Romaani