aivoraukkojaan

Päivitetty: 29. heinäkuuta 2026

Tultuaan tupakkahuoneeseen näki hän nuoret sotilaat nauraa virnuilevan noita kummallisia, ivallisia joululahjoja ja ihmetellen mikä pahus oli osakkaana tässä pelissä. Oli kuin Ludvig olisi tullut pulasta toiseen. »Mutta eihän tuota enää voi auttaa», ajatteli hän ja vaivaten mitä surullisimmilla ajatuksilla aivoraukkojaan odotti hän illan päättymistä.

Emil Fredrik Nervander - Vanhoista kätköistä