United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siten sulhonsa jos näkis neito, ei suin Noin nauravin katsahtais; Hymy vaimolta sulis, jos miehensä, kuin Tuon juopon, hän kohdata sais; Rikas mies, joka käy ohi halveksien, Sekä rouva, mi kääntyvi pois. Mitä miettis he, poikansa hoipertaen Kova onni jos vastahan tois? Ei he naura, jos paulan he muistavat sen, Joka kaikkia varten on vaan, Johon paulaan, hurjahan pyydyksehen.
Suru kattanut suurin On templin ja muurin, Avaruus suree poikaa ihmisen, Ui pilvet raskaina taivaan selkää Ja ihmiset pelkää Ja raskaana vierivi ukkonen. Paimen-ääniä. Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan? Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan Hölkkää seuraten paimentaan. Kuule kuin kankahat vastahan soi: Lilja mun Liljani lehmäni hoi!
Päiväsi parhain jaa: Mars-kenttää etsi, kävelyitä, kuiskeita viehkeitä illan suussa. Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön hän varkain piilee, tirskuen kätköstään: Käsivarren koruun käy, ja tyttö riuhtovi vastahan heikoin hyvein! BANDUSIAN L
Mutta kun kuohuvan Ksanthos-vuon tuli kaalamo, virran kaunisjuoksuisen, isä jonka on Zeus, ikitaatto, heist' osan Troiaan päin kedon poikki Akhilleus hääti, mistä akhaijit eileisess' oli kamppaelussa kauhuin karkonneet aseloistavan Hektorin vimmaa; sinne he riensivät hirmuissaan, mut vastahan Here loi paon estääkseen sumun sankan. Taas osa toinen virtaan viskautui syväpyörteiseen, hopeaiseen.
Etsi mäiltä, männiköiltä, kannoilta, kanervikoilta, katsoen joka kanervan, joka varvikon vatoen, kaivellen katajajuuret, ojennellen puien oksat. Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: Tähti vastahan tulevi. Tähelle kumarteleikse: "Oi Tähti, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" Tähti taisi vastaella: "Tietäisinkö, en sanoisi.
Sano, armas akkaseni: mitenkä mä sinne pääsnen, kuten kulkea osannen?" "Hyvä on sinne päästäksesi, ouonkin osataksesi, korven kolkka käyäksesi, joen ranta juostaksesi. Astut päivän, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki, kulet kohti luotehesen. Vaara vastahan tulevi: sie astu alatse vaaran, käy vaaran vasenta puolta!
Läksi kontion kotihin kuoman mieltä kuulemahan. »Saattaako setä sanoa miks nämä minulle luotu?» Ukkokarhu uksen eessä simoa siretti juoda kultaisesta kannusesta, sarkasta hopehisesta, katsoi kannun uurta myöten, vantehen väliä myöten, äkkäsi tulijan oudon, kirposi kädestä kannu, sima vieri suun sivutse: »Ohoh sinua kuoma kulta, kyll' on kynsiä sinulla!» Sanoi seppo Ilmarinen: »Kynnet on kyynärän pituiset, vaan en tiedä, enkä taida, kulle työlle työnteleisin, mille tenhoisin teolle saattaisko setä sanoa?» Vaari vastahan vihelsi: »Oisihan talossa työtä, kun oisi tekijä toinen!
Urkujen soitto kaikui mahtavasti kirkon vanhoissa holveissa, ja seurakunta veisasi hartaudella: "Sun haltuus, rakas Isäni, mä annan aina itseni, mun sielun', ruumiin', tavaran', ne ota, Herra vastahan". Helka kohotti päänsä ja rupesi veisaamaan mukana. Hänen sydämmensä tuntui nyt niin kevyeltä ja luottavalta, ja siksipä tuon virren sanat olivat ikäänkuin häntä varten kirjoitetut.
Silloin huomasivat Liinan silmät ensiksi, että hänen armas setänsä tuli. Hän nousi ja juoksi tullutta vastahan. Mutta kun hän näki, että provasti nyt ei yksin tullut, että hänellä oli sylissänsä poika, jonka pää lepäsi provastin olkapäätä vastaan, silloin huudahti hän. Mutta provasti käski erään palkollisista, joka pihalla seisoi, luokseen ja tälle uskoi hän tainnoksissa olevan nuorukaisen.
Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen, Mullassa maatakseni uneni ikuisen. Nauru ja itku. Astelin kaunista kangasta myöten, Heliätä rannan hiekkoa myöten. Poro minun pölysi polvilleni, Heliätä hiekkoa helmoilleni. Menin minä siitä siskoni luoksi, Sisko se ulos mua vastahan juoksi. Siskoni vei mua kamarihin käymään, Toi sitte ruokaa ja käski mun syömään.