United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anni tyttö, aino neiti Läksi rannalle pesohon, Kävi merehen kylpemähän, Jo oli meri kylvettynä; Meni toiselle merelle, Seki oli vielä kylvettynä; Meni kohta kolmannelle, Siit' oli puoli kylvettynä, Toinen puoli kylpemättä.
Viime sanans' oli: »Antonius, ylevä Antonius!» Silloin Antonion nimen syvä, raskas huokaus Katkaisi kesken; sydän vei ja huulet Siit' osansa; hän kuoli pois, ja nimes On häneen haudattuna. ANTONIUS. Kuollut? MARDIANUS. Kuollut. ANTONIUS. Asuni riisu, Eros! Lopuss' on Nyt päivän pitkä työ ja lepo tarpeen. Se kyllin korvaa vaivas, että pääset Täält' eheänä. Mene!
Nauroiko pahasti? ILLI. Kyllä. Ilkeästi virnisteli, Vaikk' onkin komea vaimo. Sitten viskasi vihassa Kontin paimenelle läksi. Mutta paimenkin kiroili. MUUT. Tietysti kiroili. Sitten! ILLI. Emäntä rytäkän nosti Nyt sepolle. MUUT. Kerro! Mistä? ILLI. Siit' ettei sepon veressä Pala kosto Kullervolle.
ANNA. Jos uskoisin sua, murhamies, niin raastais Sen sulon poskiltani pois nää kynnet. GLOSTER. Nää silmät moist' ei sietäis sulon hukkaa; Mun nähteni sit' ette turmeleisi; Siit' elvyn niin kuin mailma auringosta; Mun päiväni se on, mun elämäni. ANNA. Yö päivälles, ja surma elämällesi. GLOSTER.
Ja katsellessaan tuota valkotukkaista, laihaa ja kuihtunutta naista, jonka luota hän oli lähtenyt, kun hän vielä oli nuori, kaunis ja kukkea, vastasi Rosalie: On totta kyll', rouva Jeanne, ett' ootte muuttunn', enemp' kuin totta. Mut muistakaa seki, ett' on jo enemp' kuin kakskymment' neljä vuott' siit' kuin me toistemme nähtiin. He vaikenivat ja vaipuivat jälleen mietteisiinsä.
Näet, kun se oikein saatihin Kirkkaaksi kulmiltansa, Se timantiksi nähtihin Isoimmaks lajiansa; Kuningas kruunuuns' osti sen, Siit' tuhansia maksaen. Hän pidot piti köyhillen Nyt kruunun kunniaksi, Myös Amrun lapset kerjäten Tulivat vierahaksi. »Lyhtymme», huusit, »katsoppas, Pitävi päässään kuningas.»
Kivi pehmyt on kuin vaha, tribuuni Kovempi kiveä; on vaiti kivi, Ei ketään loukkaa, mutta tribuunit Kielellään ihmisiltä hengen vievät. LUCIUS. Vapautan kuolemasta veljeni; Siit' yrityksest' ovat tuomarit jo Ikuiseen maanpakoon mun tuominneet. TITUS. Oi, onnellinen! Sehän ystävyyttä! Hupero, etkö huomaa, että Rooma Vain erämaa on, täynnä tiikereitä?
Sä oppia sait, että, vaikka Herra Suo sujuja, hylkää kuitenkaan. Tää oike'uden voitto sorron yli Ja valon voitto yli yöhyen Siit' eikö löydy vankat varmuustiedot Sivuilla Suomen aikakirjojen? Vai eikö kauniina kuin kukkaranta Aalloista ajan noussut Suomenmaa? Ja sotaratsuin, sorron, ruton alta Se noussut, nähnyt aikaa armaampaa?
Nimens' suuress' arvoss' Siit' asti viel' on Kreikan maalla, kuin Hän kuningatar Zoen palveluksess' Ol' urheain Varjaagein joukoss'. BJ
Isäisi kun mailla Jo palmuset läikkyy, Niin lintusen lailla Sun siipesi väikkyy; Koht' alkanet lentää; Ei johtoa lie Eik' eksytä sentään Sua siintävä tie, Se mailles sun vie. Paimenpoika. Kauniina taivahille Jo päivä nous', Siit' ilo maisemille Ja toivo uus'. Ja metsän lehväpuista Vaan riemu soi; Hänt' ilman linnut muistaa, Ken kaikki loi.