United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikset sinä syö? kysyi haltija. Mutta ei ruuna vastannut, seisoi vaan alla päin, huuli lerpallaan ja korvat velttoina. Polle! sanoi haltija taas hyväilevällä äänellä ja taputteli ruunaa kaulalle. Etkö tunne minua, minähän olen se jouluhaltija? Jo hörhähti ruuna vähäsen ja kohotti hiukan päätään. Ei maista ruoka, sanoi haltija.
Niin onnen myyrää ei löytyä voi, Kuin tyttö tää ei vaikka ! Kun rikas poika kihlat toi, Ja on katsottu torpanpaikka; Kun hiehon saan ja possun saan, Ja aura on hällä ja ruuna Ja toista sataa taskussaan Voi, onko kuultuna kuuna! Ja kevät viihtyy mielellään, Kun kukkii heinävä rinne; Miss' aurinko keksii tähkäpään, Se hymyy ja paistaa sinne.
Ja niin lähti vanha ruuna hölkyttelemään tynnörineen ja tytöt kummissaan ukon perään katsomaan jäivät. "Mikähän tuolle lie tullut? Akkako häneltä lie kuollut vai mitä suree?" "Eee-ei, jo siltä akka kuoli muudan vuosi sitten, kuulin ma, muu sillä nyt on, mikähän liekin."
Voi sinäki ruuna rukka, Kasvinvarsani valittu, Siksikö sinäki syimyit, Tähän ilmahan ylenit, Sotiteillä sortumahan, Vainoteillä vaipumahan! Siksikö suin sinua, Siksi syötin ja apatin, Surman suurille ajoille, Manan matkan juoksemille!
Mutta jo saavuttiin rantakadulle. Aukeni esiin ulappa ja lahden takaa näkyi kaupungin uusi puoli, sen laidasta vilahti toisten rakennusten takaa jo palanen kotitalon matalata kattoa. Taas heilahti ruoska, ja ruuna lähti hyvää vauhtia kiertämään lahden pohjan kautta omalle puolelle.
Vähitellen katosi hänen silmistänsä niissä äsken ilmestynyt tuikeus ja koko muoto ikäänkuin kirkastui. Melkeinpä ystävälliseltä kuului jo hänen äänensä, kun hän kymmenniekan kiitoksille vastasi: "ei mitään kiittämistä." Kymmenniekka käski renkipojan panna ruuna liekaan ja antoi hänelle "suutarin markan" juomarahaksi, niinkuin poika iloissaan toisille kehui.
Olipahan miten olikaan, Mikko se kumminkin oli meidän veljeksistä se, jota toiset irvihampaat aina pilkkasivat, jonka päälle oli, niinkuin sanotaan, "kaikilla aita matalin", eli niinkuin hän itse sanoi: "vaikka Venäjällä ruuna ammuttaisiin, niin se on minun syyni".
"Toivon kuitenki, että lesken suu saadaan tukituksi", virkkoi Esa. Viikon päivät olivat kuluneet kuoleman tapauksesta peijaisiin. Peijaispäivänä kello viisi iltapäivällä alkoi vieraita saapua Aumolaan. Keltaisessa reessä, vanha savakka valjaissa, tuli Pilveisten väki. Sen jälestä nähtiin rovastin vaimonsa kera tuleskelevan kuomireessä, komea karhuntalja takana riippuen, säveä ruuna edessä.
Tämä ilo ei vähääkään masennu siitä, kun hänen jälkeensä tulee sanoma isän kuolosta. »Jos on kuollut, kuolkahansa! On meillä kotona ruuna, Millä maahan vietäkähän.» Yhtä tylysti vastaa hän myös sanomiin veljensä ja sisarensa kuolemasta. Tuodaan viimein vielä tieto äidinkin pois-menosta.
Tyytyväinen oli nykyinen isäntä Iikkaan, niinkuin oli ollut entinenkin, jo kuollut vanhus. Ja hyvä ystävä oli nykyinen ruuna niinkuin olivat olleet kaikki entisetkin hevoset. Ne hirnuivat Iikan nähdessään, ja kesäisin kun haettiin hevonen laitumelta, meni Iikka ja hirnui, ja hevonen tuli, vaikka oli kellonäänen kantamattomissa.