United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei väsytä". Ruuna vetää mutkitellen. Minä ihmettelen sitä siksi, että silloinhan sille tulee pitempi matka. Isä selittää syytä siihen, vaikka minä en ymmärrä, mutta tottapahan ruuna sen tietää, koska niin tekee. Miksi lienee tie mäen kohdalla leveämpi kuin muualla? Tie laskee Holpanlahden rantaan. Isä ajaa veteen ja antaa ruunan juoda. Hyvin pieniä kaloja viilettää vedessä rattaiden välissä.
Toinen ratsastaja, joka ajoi edellä, oli hyvin tunnettuun karoliiniasetakkiin puettu hoikka ja kaunis nuorukainen. Keveä matkaviitta oli hänen hartioillaan. Hän ratsasti nuoren kimon selässä, joka liikkui kuin tanssien ja jota vaivoin voi seurata se uupunut punainen ruuna, jolla toinen matkamies ratsasti.
Kävi hän sitte kammariin, Puki siellä parahimmat vaatteet. Meni hän sitte tallihin, Siell' oli valkia ruuna. Otti hän kultaisen satulan, Hopiaisten solkien kanssa. Satuloitsi valkian ruunansa, Sitoi ne hopiaiset solet. Läksi hän sitte ajamaan, Ajoi seitsemän peninkuormaa, Yhtenä kauniina kesäisenä yönä, Kun moni makiasti nukkuu. Tuli hän viheriähän lehtohon, Kuuli kun lintuset lauloi.
Mutta Heikki, joka nyt oli jäänyt kahden kesken kerjäläispojan kanssa, meni häntä liki, tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Anna anteeksi, että minä rahasi otin vastaan Jaskalta. Mikä on nimesi?" "Antero Kalvin on nimeni", vastasi kerjäläispoika. "Jos aiot matkata Raasilaan päin, saat istua ruunan selässä, kun ruuna on saanut vähän levähtää."
Vaan silloin ruuna tiesi, mistä latu lähtee: se kun päästi, niin häkärä paistoi perästä. Ei sitte vesi hulluja hukuta, jos tuo kunnialla pääsee kotiinsa, arvelimme. Vaan oma varjelijain sen oli varjellut.
Ja Pohjolan emäntä antaa hänelle toisen tehtävän: »Suistaa suuri ruuna, Hiien ruskea hevoinen, Hiien varsa vaahtileuka Hiien nurmien periltä» kuuluu sama ansiotyö Lemminkäiselle annettuna.
'Pysymme, pysymme, emme me enään putoa; kiitoksia, hywä Pekka! koimme me yhteen ääneen sanoa. 'Ooh ruuna. Hewonen lähti. 'Oman kylän tytöt on kuin Saksan omenoita, Toisen kylän tytöt niinkuin kengän tallukoita. Meillä oli nyt niin mukawa olo, että taasenkin nukuimme aiwan pian.
Mutta kun hän siinä istui tiepuolessa saunan seinämällä, niin tuli hänen mieleensä ajatus, joista semmoinen pikku poika ei tiedä, mistä ne aina tulevat: "Mitenkähän se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa?"
Metsätöiltään miesi palaa reippain mielin illan suussa, kodin lämpimille halaa. Lampaat määkyin kotiin kulkee, ammuu karja kiiltokarva, käyräsarvi; kellot kilkkaa, kun ne tulee perävilkkaa. Lyhdekuormaa ruuna kiskoo; kiertäin vyhteen, poika viskoo yli lyhteen kukkasvyön. Tanssihin käy nuori kansa jälkeen työn.
temuaa ... ei pysy pojan käissä ... tekee tuhot ... ei se sovi orit vetohevoseksi ... ruuna siivo ... tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..." Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi yhä samaan verkkaisehen tahtiin. Poiketaanpa joskus laitureihin. Joku tulee, useampi menee. Laiva tyhjeneepi vähitellen. Matkamiehen, kaupungeista tulleen nyökähtelee pää.