United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaukana kukkien luona, missä ne laiskoina liitelevät, koirakset ovat havainneet ilmiön ja hengittäneet sitä mukaansatempaavaa tuoksua, joka vähitellen leviää naapuripesiinkin saakka. Heti joukot kokoontuvat ja syöksyvät kuningattaren jäljessä tuohon riemun mereen, jonka läpikuultavat rajat siirtymistään siirtyvät niiden tieltä.
Kyllä olen kuullut isäni siitä puhuvan, mutta ei hänkään luullut sen niin pian käyvän. Matti. Vai päätetty! Voi kumminkin sitä riemun päivää, jolloin vapaiksi herran vallan alta pääsemme! Andrei. Silloin ei herra saisi meiltä veroa kiskoa eikä päivätöitä vaatia. Matti.
Impi itkemämme, olit sorja; Eipä juomahan nyt poika norja Jääne kaunolähteelles, kun sieltä Huokuu muistelmas vaan murhemieltä. Kun sä vielä kuljit hettehillä, Istujoit' ol' kukkais-vieremillä; Usein paimen toivon hurmoksissa Siell' ol' kaiken päivää unelmissa. Riemun ääni, hehku joka kiihtyi, Lähteelläs kuin kotonansa viihtyi; Minkä eespäin juoksi vesi raikas, Laulut soi ja huilun ääni kaikas.
Päinvastoin, rukoilen teitä, ettette missään tapauksessa kertoisi hänelle tästä kirjeestä. Te tiedätte, mitä hän on minulle kirjoittanut. Meidän välillämme on tapahtunut totinen, ainainen, peruuttamaton ero. Niin se on. Voi, rakas täti, jo ensi hetkestä kun hänet omistin piili sydämmeni riemun takana jokin aavistus, etten saa häntä pitää.
Siis syyt' on soittaa riemun kanteletta, Kun Luojaltani sain mä isäinmaan, Sain entis-ai'an ihanaiset muistot Ja kansan kalliin, jota rakastan.
Tapahtui silloin riemun kukkulalla äkkinäinen onnen kumous, surkea kumous. Ystävien iloksi oli Yölenius tuhlannut tuhantensa ja ankarana ilmestyi juomanlaskija häntä kiristämään. Soittajat ja komeljantit silloin lähtömarssia huikeasti vetivät, ja höylisti nostelivat korkeahattuiset ystävät takajalkojaan, horjuen herraskeppinsä nojassa alas ylpeän riemupalatsin rappuja.
Sitä nähdessään hän vasta tunsi mikä hänen oikea suhteensa tuohon mieheen oli syvä, sammumaton viha! Ja hän tunsi selvää riemun huumausta saadessaan kerrankin syöksyä häneen käsiksi, lyödä ja nujertaa häntä mielin määrin. Mutta nainen iski väliin. »En tarvitse vielä vieraan apua» ja erikoisesti häneen katseensa kiinnittäen: »en kenenkään apua!»
"Sinun Messiaksesi Jerusalemin valta-istuimella, kukistuu maailman voittajana, Juutalaisten armeijam ympäröitsemänä olisi vähän-arvoisempi kuin Sokrates vankihuoneessansa, kun tämä riemun hymyllä tarttui pikariin ja joi myrkyn. Minä en pane mitään arvoa sinun valloittajaasi. Sano minulle, että teidän voiton ennustuksenne ovat kuvaannolliset.
"On ahdas mökkis, köyhä, riemuton, Siell' ilotonna rintas sykkäilee; Tääll' liekkii päivä, riemun valta on, Ja lempi suuteloineen vartoilee". Se virsi pikku-kukkaa liikutti, Se liehijälle oitis suuta soi; Ja perho suutel', lausui: "hyvästi", Ja muita ruusuloita kosioi. Ken johti tänne ties? Etäällä aavikon Ja vuorten takana Sun synnyinseutus on, Sait yksin kasvella.
Liitän sen tähän, koska se on omansa kuvaamaan hänen elämänkäsitystään. Sillä kuinka voisi ihminen, joka lausuu tämän runon väreilevällä, hehkuvalla äänellä ja haltioissaan, kuinka voisi sellainen ihminen olla pelkkä kuoleva tomu, harhaileva voima, haihtuva muoto? On riemun suurin runsaus mun synnyinoikeutein en kohtaloain kiittää voi ma koskaan kylliksein.