United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elsa istui yksin tähystellen tietä pitkin, eikö sieltä ketään näkyisi tulevan, viihdytyksekseen hyräillen hiljaa: Missä viivyt sa, odottamani? Missä astut sa, armahani? Valkea, miss' oot vaeltamassa? Missä kultani nyt kulkemassa? Oi jos, jospa likellä jo oisit, kaiken mulle sa riemun toisit!
Nousi päivän liemu, Sulous ja riemu Heräs vihdoin talvihorrostansa; Kevät solmee vaulaa, Lehdon käki laulaa, Keräs metsä, ilma laulajansa; Pääsky armas lensi Majalleen, ja ensi- Lemmest' alkoi peippo visertää. Kaikkein riemun kuulin; Armaimmaksi luulin Leivon onnen sini-taivahilla.
Kohta kuuli, syy on tuo: "Taas on Anni onnekkainen, Pääsee vanhempainsa luo! Muuta mailmassa en halaa, Koti mielessäni palaa!" Oi jos Suomen kuulu kansa Maatansa noin rakastaisi Noin jos silmäinloisteellansa Tuntehensa ilmi sais, Poistuis poijes kalve mieli, Riemun lausuis suu ja kieli! Kadonnut tunne.
Konsa vaino Suomeamme Kovin kourin koettelee, Silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee, Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, Silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa! LAULUUN PYYNT
Lakko loppuu, sähkölennätin on jälleen hallituksen käytettävissä ja lähettää jo yöllä vapauttavan sanan laajan valtakunnan kaikkiin kaupunkeihin. Vapausmanifesti 17/30 p:ltä lokakuuta 1905 synnytti valtavan riemun koko Venäjällä. Vastustuspuolue näki siinä saavuttaneensa niin kauan tavoittelemansa päämäärän, vallankumouspuolue pitkän askelen eteenpäin tiellä monarkian hävittämistä kohti.
Kerran kukahtaa, Silloin neito saa Riemun rintahansa; Mutta harmaapää Polvens' nöyristää, Oottaa hautoansa. KEV
Ilon ylistyslaulu. Ken laakerit saada sois Uron uijahan, maineikkaan, Nuo lehvät, mi kuihtuu pois Hänen haudallaan? Ken oksasen tohtisi taittaa ainoon, Ja suojelushaltijat vaatia vainoon? Niin, laakerit pyhät on nuo, Jotk' urhollen taistonsa suo; Mut kuihtuva ruusunen riemun mailla Oma orjan ja vapaan on yhdell' lailla.
Pelastettu! hoki nainen sekä suurimman tuskan että rajattomimman riemun vallassa. Vene työntyi rannasta ja lähti nopeaan kuin lintu liitämään yli hopeanhohtavien laineitten. Merimiehen soutamana ja naisen ohjaamana liukui vene ylös lahtea, poikkesi oikealle ohi Blasieholmenin ja Skeppsholmenin sekä käänsi sitten kokkansa eteläisiä vuoria kohti.
Mutta Toivonen astui Elsan tykö, suuteli nuorta äitiä ja hänen pientä lastansa ja sanoi: »Katso, rakas Elsani, minun sydämmeni on suuresti iloissaan. Minun poikani, jonka sinä olet synnyttänyt, tekee minulle suuren riemun ja ilon; mutta vielä suurempi riemu on minulle, katsoissani meidän kyläämme.
Näinpä vanhus vaan Lausuu lukeissaan Käen kukunnoita. Neito lempens kans Ollen toivoissans Kuiskaa vanhan luona: "Kuku kerta vaan Niin mä kultain saan Omaks tänä vuonna." Kun se monesti Kukkuu sulosti, Vanhus riemuu sille; Mutta neitonen Lausuu huoaten: "Terve Kyöpelille." Kerran kukahtaa, Silloin neito saa Riemun rintahansa; Mutta harmaapää Povens nöyristää, Oottaa hautoansa.