United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tintagel", huudahti Tristan, "siunattu ollos sinä ja siunatut kaikki sinun asujamesi!" Arvon herrat, samassa paikassa juuri oli hänen isänsä Rivalin menneinä riemun päivinä nainut Valkokukan. Mutta Tristan parka ei sitä tiennyt. Kun metsänkävijät kunniatoitotusten raikuessa saapuivat linnan tornin juurelle, tulivat kaikki paroonit ja itse kuningas Mark'kin portille heitä vastaan.
Ja hän, min kuva riemun Tuo mulle, kun yö unelmiinsa vie mun; Hän, jonka muisto saa mun Uneksimaan, kun päivyt tuo jo aamun, Hän elää! Povelleni Pään painaa hän, ja kutrit kutrieni Saa sekaan sekä taas kuin ennen aina Ruusuiset huulet huulilleni painaa.
Eläköön kuningas!» »Eläköön!» huusivat sotamiehet vastaukseksi. »Eläköön Armfelt!» virkkoi Antero, juosten innoissaan esiin ja samassa tunkeutuivat kaikki kenraalin ympärille, ja riemun kaikuessa kohosi hän heidän käsissänsä ylös ilmaan. De la Barre lähestyi ja katseli kummastellen tuota outoa näytelmää.
Laivur' silmäs' aalloillen Innoissaan ja toivoen: "Tahdon ruskopilven taa! Siellä siintää kaunis maa; Siellä saavun onnelaan, Riemun, valon valkamaan." Purje paisui, toivo kiils', Aavaa merta laiva viils'. Haudan reunall' otelmaa, Tyrskymerten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin Tuota oot sa, elämäin. Missä tyynen valkaman, Mielen rauhan saavutan? Miss' on toivon kultamaa, Jot' en konsaan unhota?
"Eteenpäin miel' elävitten," vuotta uutta varrotaan. Toivon, pelvon tunteilla sen pulmia taas punnitaan. Mutta peittoon kätkettynä meilt' on aika tuleva, Josko vuosi riemun vaiko murheen se on oleva. Josko rauha, hyvä tahto ihmisissä vallitsee, Vaiko sodat, sorto meitä hirmukourin hallitsee. Josko kultaviljat runsaat vainioilla lainehtii, Vaiko kurjuus, katovuosi, nälkä meitä tervehtii.
Siis syyt' on soittaa riemun kanteletta, kun luojaltani sain mä isäinmaan, sain entis-ajan ihanaiset muistot ja kansan kalliin, jota rakastan.
Niin monet riemun virrat täyttää mielen minulta, että iloitsee se itse, kun kestää voi sen eikä siitä halkee. Puhelkaa, kallis kantataatto, ketkä ol' esi-isänne ja mitkä vuodet lapsuudessanne muistiin merkittihin? Ja kuinka suuri Johanneksen Pyhän ol lauma silloin, ketkä arvokkaimmat olivat siellä toimiin ylhäisimpiin?»
Antin rinnassa hyppäsi riemun tunne päällepäin, riippumattomuus riipaisi mukaansa ja tuntui siltä, kuin elämä nyt vasta olisi oikein irtautunut luistamaan. Nyt se meni, huokaisi äiti rannalla, josta ei lähtenyt, ennenkuin laiva katosi Väinölänniemen taa. Valkoista höyryä näkyi vielä hetkinen puiden yli, ja sitä hän astuessaan rantatoria piti vielä silmällä, kunnes sekin katosi.
Mutta kepeäpä myös mahtoi olla nukkujan uni, koska se semmoisesta voi tulla keskeytetyksi, ja hänen unennäkönsä mahtoivat olla hyvin likeistä sukua keskeyttävän syyn kanssa, koska herätessään Heikki heti koppasi tytön syliinsä ja riemun innolla koetti kostaa samalla lailla, millä hänen lepoaan oli häiritty.
Walistuksen waikuttaja, rakendaja rauhan, riemun! maassa kaikki kansa-kunnat owat sinulle omaiset; sinä Suomea rakastat, ilahutat ihmisyyttä; sinä syöksit wainon hengen epäluulon erä-maihin muukalaistengin majoista.