United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
On, hän on niityllä, vakuutti muuan piika, joka heti meni ulos, häntä kotiin kutsumaan. Vieraat astuivat toki sisään ja akka kohtasi heidät, joka vanhuuteensa katsoen oli jotenkin ripeä. Sittenkuin esitteleminen oli loppunut; sanoi akka: Ah Jumalani, jollei Kalle olisi keskeyttänyt, niin olisi hänkin ollut luutnantti, hänkin, eikä hänen olisi tarvinnut olla kuni talonpoikana.
Avaimet ovat kaikki meillä, maalarit toivat menneellä viikolla. Siitäpä juuri, kuiskaili piika. Kas kun leimuaa, nyt vilahti kuin varjo ohi... Lähdetään, huokasi neiti tuskin kuultavasti. Hän ei itse päässyt liikkeelle, jäsenet olivat kuin jäätyneet! Kapteeni oli ollut vanha eläkkeellään eläjä, siivo mies, vaikk'ei vailla omituisia vanhanpojan tapojaan.
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Siskon pellon pientarelle! Vaan elkäte viekökänä!
Naisväki korjasi ruokaa pois pöydältä. Eerikki taittoi uunilta päreestä hammastikun ja istui kolpitsan nenälle hammastaan kaivelemaan. Ruo'an korjattuansa rupesi emäntä Katri kehräämään lepeitä, ja Helka alkoi hänen vieressään kiireesti tentata. Piika Maija mihin lienee mennyt eläinten ruokaa laittamaan.
Sitten astui hän ales kotia kohden, joka taas oli koto hänelle ja jossa hänen jalkansa astui omalla pohjalla ja maalla. Klettermaier seisoi oven ulkopuolella ja heilutti riemuten lakkiansa Wapun lähestyessä. Se piika, joka kaksi vuotta sitten oli ollut niin hävytön Wappua kohtaan, toi nyt itkien ja nöyrästi avaimet hänelle, ja ovella vastaan-otti Bincenz häntä.
Olihan hänellä nimi! Olihan hänellä koko Helsinki täynnä vaikutusvaltaisia tuttavuuksia. Toista se oli siihen aikaan... Ovikello helähti. Piika kuului menevän avaamaan ja ilmoittavan, ettei herraa vielä voinut tavata, mutta ehkä tuntia myöhemmin. Nukkuuko hän? kysyttiin. Ei, mutta hän on vielä vuoteessaan. Se ei mitään tee! Minä menen sisälle.
Oli kuin isä olisi tirkistänyt oven raosta ja huutanut: "Missä isän piika?" Ja isä otti hänet syliinsä ja hän kääri kätensä isän kaulaan ja tuuheat tummat hiukset kutkuttivat käsivarsia ja musta pitkä parta tuntui karkealle kuin siihen painoi poskensa tahi leukansa. Sisko Marikin kiipesi isän polvelle. Ja pikku Elli nauroi kätkyessä kuin isä sille liverteli.
TIMO. Mitä se Taava niin vihoittelee siellä alhaalla? Ole vaiti, likka, eihän tässä ole hädän pipanaa eikä papanaa meillä kellään. PIIKA. Minä hänen papanoitsisin, jos olisin ruiskumahainen muorin musta lammas. VAIMO. Suus kiinni sinä, ja pidä tuota lyhtyä. Etkö sieltä jo pääse sinäkin? TIMO. Kyllä minä täältä hiljaksiin tulen; astukaatpas te nyt vaan edellä tupaan.
Ajatelkaamme, että minusta tulisi kerran hän aikoi ensin sanoa sotaväenpäällikkö, mutta sanoi sentään: vaikkapa kapteeni. Eikö Kerttu siis ymmärrä, että kun me menemme naimisiin, ei Kerttu saa olla piika? Nämä sanat kuultuansa Kerttu juoksi Kustaavan luo ja langeten hänen eteensä nyyhkyttäen kätki päänsä hänen syliinsä.
Pajupillit kimeästi kaiken yli soivat. Huomaa Jahvettikin piiat nyt karjan ensi kertaa ulos toivat. Uni silmistä on hälvennyt ja hän katsoo kuinka häviääpi juosten karja metsään. Pihaan jääpi piika Maija vain. Ja kaukaa soivat paimenien pajupillit oivat.