United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Eikös se ole ihmeellinen rakennus? Ispravnikalla täällä on siitä hyvät tulot." "Kuinka niin?" "Niinpä niin. Oletteko kuulleet puhuttavan raskolnikkain lahosta, niitten, jotka elävät ilman pappeja?" "Olen." "No tässä asuu juuri se heidän pää-emäntänsä." "Nainenko?" "No emäntä juuri elikkä neitsyt Maria, niinkuin he itse sanovat." "Mitä te puhutte!" "Puhdas tosi!
Tekö se olette, hyvä tohtori! sanoi hän hiukan vielä entiseen mahtavaan tapaansa. Sanokaa minulle, mitä merkitsee tuo ilkeä kuiskina ympärilläni, ja mitä merkitsee tämä pilkkoisen pimeä, joka minua ympäröi? Lääkäri tutki hänen silmiään ja vastasi vakavasti: Se merkitsee, herra kreivi, että te olette sokea! Mitä? Sokea? Oletteko hullu, herra!
"Eiwätpä nuot ole olleet pahojakaan, owat waan mielellänsä ja nurkumatta antaneet leipäpalasensa." "Oletteko ennen käyneet meidän pitäjäässä?" "Olen. Tämä on jo kolmas kerta tänä wuonna." "Oletteko saaneet mitään kokoon matkoillanne?"
James Playfair katsoi Crockstoniin vakaisesti, ja tämä ymmärsi hyvin kyllä, että kapteinilla ei ollut hyviä uutisia hänelle ilmoitettavina. Oletteko nähneet kenraali Beauregardia? kysyi hän. Olen vastasi James Playfair. Ja te olette puhutelleet häntä mr Halliburtista? En ole, vaan hän on puhunut minulle hänestä. Entäs sitte, kapteini. Entäs sitte? Saatanhan teille sanoa kaikki tyyni?
"Mihin toimenpiteisiin olette ryhtynyt?" "Olen asettanut vahtimestarin salaisen vartioimisen alaseksi. Kaartissa oli hänellä hyvä maine, emmekä ole saaneet ilmi mitään epäedullista hänestä. Hänen vaimonsa sitävastoin on vastenmielinen henkilö, ja hyvin mahdollista on, että hän tietää noista papereista enemmän kuin kukaan luulee." "Oletteko antaneet vartioida häntäkin?"
Te annatte minulle pantiksi sielunne. Larsson luuli kuulleensa väärin. Suokaa anteeksi, sanoi hän, olen viime vuosina käynyt hiukan huonokuuloiseksi. Te annatte minulle sielunne pantiksi, toisti tohtori kylmästi. Mitä uskallatte pyytää? huudahti kauppias suuttuneena. Olenko minä narri, vai oletteko itse paholainen?
Toinen niistä, lyhyt, tihrusilmä starikki, asettuu eteeni, nykii minua paidan hihasta ja turisee jotakin venäjäksi. Vastaan sanoilla, joita toistaiseksi parhaimmalla menestyksellä kykenen käyttämään: Nje panimaju pa ruski! Vihdoin keskeyttää äijä turinansa ja lausahtaa suureksi ällistyksekseni: A montako shiul paitaa? Oletteko suomalainen? vastaan minä ihastuneena toisella kysymyksellä.
Elkää vaan myöhästykö. MAIJU. Hyvästi! Voi kuinka minua pelottaa TEUVO. Mikä teitä pelottaa? Joko lykkää katumusta? MAIJU. Ei, ei ilman minä vaan Oletteko varmasti junalla kello kaksitoista? TEUVO. Olen. MAIJU. Hyvä! Minä myös. TEUVO. Siis: näkemään asti! Muistakaa nyt ottaa mukaan kaikki, mitä tarvitsette. MAIJU. Mukaan kaikki, mitä tarvitsette ? Mitäs minä tarvitsen?
Oletteko nähnyt maan raukeamaa, kuusia, honkia, kiviä, katajia yhteen ruhjoutuneina, juuret ilmassa, tyvet maata kohden? Se on jylhä hävityksen näky.
Toinen meni pois allapäin. Mutta toinen, jolla oli kirkkaampi luonto, jäi vielä ovipieleen ja sanoi: Pankki kiristää aina, kun on ahtaat ajat. Ja kuitenkin tiedetään, että pankissa on rahaa... Nyt oli vuoro pyövelin esiintyä. Mistä te sen niin tarkkaan tiedätte? hän kysyi terävästi. Vai oletteko käynyt meidän kassaholveissamme? Tietää sen käymättäkin, rehenteli toinen.