United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huulet kuin sini taivaan, Silmät kuin mansikka Ja hampaat mustat aivan, Hius hanhen harmaja. Kun tuohon kukkatarhaan Joutuivat kosiat, Keksivät keinon parhaan: Tiehensä juoksivat. Viel' oisi ollut viisi Vanhempaa lintua, Vaan heistä kuka hiisi Kehtaisi laulella! Kumpi oikeassa? "Mistä, velikulta, kirkkoherra Moisen vatsan saanut on?" Luona papin ahkion Talonpoika huusi kerran.
Voi jos vielä viimeisellä Ehtoolla elämän Herra Oisi armon auaissunna, Paratiisin Paavalille, Muistanunna niinkuin muinen Ryöväriä ristin päällä, Jollen juuri viimeisellä Ovi armon auaistihin. Vielä muutamat murehti, Pahastuivat paljo siitä, Kun oli kiini kirkonkellot, Seurakunnan sielukellot.
Meill' on siis miekkoisia miekkavöitä, mut onko silti urhokkaita töitä? Vaikk' oisi leiri asestettu, ankarin, niin onko silti aina mieltä sankarin? Kaikessa kohtuus; myönnän tosiaan, ett' on kai joskus ihan liikaa luvattu, kun aivan ainoaksi laatuaan on nuorten leimuava lempi kuvattu.
Oisi mulla vallan miekka, Vallan miekka, vallan valta, Vallan valkia hevonen; Ajaisin ma neitimaalle, Naisin sieltä neittä kolme: Yhen nuoren, toisen vanhan, Kolmannen kasatun piian. Kasatulla työt tekisin, Vanhan neuona pitäisin, Itse nuorta naurattaisin. Kun saisin Savosta naia.
Kaiken Mun mailmallisen onneni on tämä Jumala ryöstänyt ja kansan kaulaan Se kietomaisillaan on orjuuden Sitehet tylyt! Varo itseäs Sa oudon kansan outo Jumala, Kuin tulet antimillas oudoilla! Mut unta vaan tää kaikki lieneekin. Ulkoa kuuluu etäältä sota-torven ääni, mutta Lalli sitä ei kuule. TAIMO. Oi kuolemata autuaallista! Hän ensin rukoili niin hellästi. Kuin oisi kevät-tuuli rukoillut.
Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Noistapa toki tulisi kalanluinen kanteloinen, kun oisi osoajata, soiton luisen laatijata." Itse loihe laatijaksi, tekiäksi teentelihe, laati soiton hauvinluisen, suoritti ilon ikuisen. Kusta naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista; Kusta kielet kanteletta? Hivuksista hiien ruunan.
Mitä kuuluu, Mikko kettu? Takaa tuulee, karhu kuomaseni! vastasi Mikko. Laulapa Mikko seinähirrestä viiden pennin edestä, sammalsi Ursin. Mikko lauloi omituisella nuotilla: Nyt on kumma virsi, kun on seinähirsi laulumme esine. Jos virkkoa se voisi viisaampi se oisi, kuin itse herra te. Tokko lie Ursin ymmärtänyt Mikon laulua, sillä hän näytti olevan niin »iloissaan» viime hallayön johdosta.
Mut hengessäin käyn tutkimaan, mit' entispäiviss' oisi, mi elon riemuun uudestaan mua viehättää nyt voisi: En muista päivää ainoaa, mist' ehjä ilo koitui, ja kun ma kannoin purppuraa, vain mieli katkeroitui. Voit taioin toki masentaa ja tenhoin kentän kyitä, mut talttumaan et sitä saa, mi jäytää sydänsyitä.
Vaivan aikana näin arvelimme, Samoin teemme onnen hetkinäkin." Herran nimeen vannoi veljet kaikki, Että niinkuin siihen asti heidät Liitti sulo-sopu, vastakaan ei Mikään turva, vaara, riemu, tuska Toisen veljen oisi, jok' ei toisen, Jos vaan elon päivät heille suotais. Näin ne vannoi, mutta vanha isä Valan kätki riemuin sydämmeensä.
Syviä meihin haavoja vaikka usein pisti peitsellään, on rakas meille maineensa, kuin meidän oisi hän; ei lippu niin eik' isänmaa voi veljeyttä vahvistaa välillä sotamiehien, kuin miehuus yhteinen. Siis Kulneville hurraamme, ei usein mointa löytää voi; jos vuodattikin vertamme, sen sota hälle soi.