United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko ukon talosta?" "Jos tapan ukon talosta, Katoisi kalat merehen, Ei oisi tuojoa pihalle, Nuotat tukkuhun tulisi, Verkot muunne vierrähtäisi. En tapa ukkoa talosta!" Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Kanakin valitti kerran Kulkiessansa korissa: "Paljon oisi parempi olla Kaapimassa kaalimaata"; Vasikkakin vaikeroitsi Ja älisi ilkeästi Raasalinsa rattahilla Kulkiessa kaupunkihin.
Ja arvoises jos oisi Suomen herrat, he valtakuntas rajat laajentais, he kantais kansan verot kymmenkerrat ja ritariston rivit taajentais, näin asejoukot, idän, lännen verrat, he herttuansa johtoon asettais, ja Sinun väreissäsi välkähtäen he voittais Venäjän kuin Ruotsin väen.
Jos nähdä kaiken oisit voinut, tarpeen ei ollut oisi synnytys Marian. Halusta hedelmättömästä hehkui monikin, joka tyydyttää sen tahtoi, mut saakin ikävöidä ijäisesti. Niin Aristoteles ja Plato ynnä muut monet...» Tässä puhe katkes hältä, hän päänsä painoi, jääden mietteisiinsä. Sill' aikaa vuoren juurelle me tultiin; siin' eessä oli kallio niin karu, turhalta että jalka altis tuntui.
BRABANTIO. Jumala kanssanne! Mun työn' on tehty. Nyt valtatoimiin, jos niin suvaitsette. Parempi ottolaps kuin oma siitos! Lähemmäks, mauri! Sydämestän' aivan Täss' annan sulle, minkä sydämestä Sult' epäisin, jos sull' ei jo sit' oisi. Ja sinä, helmi, mitä sinuun tulee, Iloitsen, ett'ei toist' ole lasta mulla; Sun pakos mun niin julmaks saattais, että Sen löisin kahleisiin. Mun työn' on tehty.
Oli, kuin hän haastanut oisi: »Sua, impi, lemmin oi!» Oli, kuin yhä vielä mä uinun, se totta olla ei voi. Oi, saisin uinuen kuolla, sun rinnalles tuutiutuin, ja auvoisna hervota, sammuin vesiss' silmät ja hekkumasuin! Kappeli on kukkulalla, katsoo laaksoon tyynehen; siellä lähteen partahalla paimen laulaa riemuiten.
Noin vieri virsi Hellaan hengen helon; mut outo mies, mi taideteelmän eessä tavaili hiljaa tarkoitusta elon, hän vielä hetken viipyi silmät veessä, ei enää kammitsoissa kuolon, pelon, vaan niinkuin kyyneltensä kimmelteessä hän oisi nähnyt utuisinta unta, jot' oli koskaan nähnyt kansakunta. LEMMEN LEHTI
Ainoa joutomies koko talossa oli vanha sairas isäukko. Naisväki vaatetti miehet, neuloi heille, olipa pellollaki apuna, miehet hoitivat maanviljelystä. Leipää piisasi talossa aina yli uutisviljan; paljailla kauroilla maksoivat veronsa ja hankkivat kaikki tarpeensa. Kyllä siinä oisi kelvannut Iivanan lapsineen elää.
Munhan sopii kyllä, mun onhan ylen tärkeää, hän myöskö... Vaan joku ovell' onko? Kuule, Daja! Josp' oisi hän se! Kuule! Sisään vain! Ah pelastajani! RISTIRITARI. Näin myöhään tulin tuot' estääkseni vain: ja sentään RECHA. Ehdoin ma lankeen eteen miehen ylpeän Jumalaa kiittääkseni, mut en miestä.
On hetki kulunut: hän mennyt on ja valo sammunut, kuin kartanossa kaikki oisi maannut. Kenties hän oli haamu rauhaton tai kuvain kumartaja? Liekö saanut vieraalla maalla vieraan uskonnon? Ei, haamu hän ei ollut rauhaton min näit, se rauhaisaa ja totta on. Mut samaa matkaa jos sä kuljet toiste sivutse linnan samaan aikahan, salista kohtaa sua sama loiste, ja vanhuksen näät siellä kulkevan.