United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
JUHANI. Vaiti, vaiti! sillä nyt on kysymys tokko häntä rakastat. TIMO. Jaa-a, jaa-a, sen teen, ja vahvasti, jos nimittäin hän rakastaa minua takaisin. JUHANI. Niin, niin! Astut siis tielleni myös? TIMO. En suinkaan, en suinkaan, ellet todenteolla voi mieltäs hillitä, mieltäs ja kieltäs. Kuitenkin pidän tuosta luntusta paljon ja tahdon myös parastani koettaa saada häntä vaimokseni.
Se ota, joskus sitä illoin lue, kun paistaa kammioomme kalvas kuu, sa sillä mieltäs turtuvaista tue, kun öisin aavehin se ahdistuu, parempiin sointuihin sen puutteet pue, salasta keksi, mit' ei virka suu, ja muista tuo: on rakastettu sua kuin ketään maailmassa paitsi mua. Sa näet, sun' on tilaa vielä: kaksi tai kolme lehteä, ne tyhjät on.
Kun siitä söi ens sielu, vuotta viisi tuhatta tuost' on tuska, kaiho soinut Hänelle, joka syyn sen otti päälleen. Sun henkes nukkuu, ellei huomaa, miksi niin erikoisen korkeaks se kasvoi ja miksi nurinpäin sen latva lautui. Ja jos kuin Elsan veet, ei turhat aatteet ois mieltäs saartaneet sen muuttain, kuten Pyramus silkkipuunsa, hekkumallaan,
Mutta se mies, joka tarpeekseen sai viiniä, ruokaa, päivän kaiken päin vihamiehiä iskeä jaksaa, rinnass' uupumaton sydän uljas on, jänteret vankat ei väsy ennen kuin kaikk' ottelemasta jo erkee. Ympäri leiriä siis väki käskeös atrian laittoon. Lahjat kansain pää Agamemnon taas kokouksen keskeen saatelkoon tähän, ett' omin silmin akhaijit nähdä ne sais ja sa niill' ilahuttaa itsekin mieltäs.
Niinkuin hopee vyö Linnun-radan tähdet hohtavat. Lukemattomat Siellä mailmat Mieltäs' äärettömiin johtavat. Tuoll' on Seulaset, Joita ihmiset Wäinön virsuiksi myös nimitit. Vanhain plejadit, Kun he ilmausit, Merimiehet merta kyntelit. Taivaan koriste, Wäinön viikate Välkkyy etelässä, pohjassa Astuu vakava, Vanha Otava, Takanansa seuraa Vartija. Sinä, tähdistä, Jok' oot likinnä, Aurinko!
Hän on, jos Armollenne lausua niin voipi, Sellainen kuin tuo sirkka pitkäkoipi, Jok' aina lentelee ja nostaa jalkaa; Pian vanha virsi heinikosta alkaa; No, jos ees heiniss' ois hän alallaan; Vaan joka paikkaa käy hän nokkimaan. HERRA. Siis eikö sull' oo asioita muita, Kuin valituksia vaan ja kanteluita? Maan päällä konsa mieltäs myöten käy?
Jos välillisesti tai suoraan syypääks Mun näkevät, niin korvaukseks sulle Ma vallan annan, kruunun, hengen, kaikki, Mit' omaa mulla: vaan jos syytön olen. Niin tyytyä sä saat ja mieltäs malttaa, Ett', yksin neuvoin henkes kanssa, sille Saan sovitusta miettiä. LAERTES. Niin olkoon.
Mi muu vois sua hämmentää, sun mieltäs horjuttaa? SALADIN. Mi horjuttanut ikäni on mun mieltäni. Ma olin isämme luona Libanonilla. Hänt' yhä huolet musertaa... SITTAH. Ah niin! SALADIN. Se hänet kietoo, läpi hän ei pääse, on kaiken puutos... SITTAH. Mikä kietoo? puuttuu? SALADIN. Sit' eihän mainitakaan ansaitsis. Kun sit' on mulla, turhalta se näyttää, kun ei, se välttämättömäksi käy.
CASSIUS. Sun mieltäs kysytään, jos kenenkään, Kun määrättävät ovat uudet arvot. BRUTUS. Mut malta, kunnes rauhoitamme kansan, Jonk' aivan järjiltään on pelko vienyt. Syyn sitten selvitämme, miksi minä, Jok' iskeissäni Caesaria lemmin, Tuon teon tein. ANTONIUS. Sun viisautees ma luotan.
»Yhtäänne yksin ällös mieltäs suuntaa», näin lausui Opas lempeä, jost' olin samalla puolla ma kuin ihmissydän. Ma siksi siirsin katsettain ja näinpä takana Maarian, puoll' oikealla, samalla, jolla seisoi Oppahani, hakatun kiveen toisen korkokuvan. Sivuutin Mestarini siks ja liki sit' astuin, että erottaisin tarkkaan.