United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liioin, Maa, sinua lemmin, kumpujasi, kutrejasi, vaan on pakko nyt paeta, meidän mennä toisistamme. Illan viimeisen ilotan varjoja vaellus-elon, kerran viimeisen valotan laaksoja inehmonlasten, heitän heille hellettäni, paistan päivänpaahdettani talven vastaisen varalle, valkeaksi yön ikuisen. Etkö usko, Maa, minua? Eikö mahdu mielehesi, että en tule takaisin, poistun nyt palajamatta?
Ilma huokui lämpöä, maa vihreänä vihannoi, tuomet kukkivat, taivas sinisenseesteänä päilyi ja linnut livertelivät puiden oksilla kaikkialla.
Oi hyvästi kaunis eloni maa, oi hyvästi kalleimpani, mitä rikoin, ne anteeksi antakaa, ne polttavat poveani. «Polttaa!» toisti Henrik tuskallisesti. «On kamalata!
Asukkaat pakenivat metsien luoliin tahi meren toiselle puolelle, kunnes koko maa näytti hävityksen kauhistukselta.
Ehkä myös on niin, että moni liian hartaasti ainoastaan itseään ajattelee. Kansanopistossa kuulin kerrottavan eräällä luennolla, että Napoleon oli lausunut: 'Ranska tarvitsee hyviä äitejä. Niitä meidänkin maa tarvitsee, sekä näinä synkkinä aikoina että ainakin.
Voidaan valita joko ratsastus tai astuminen. Vaunujen tai muiden ajopelien käyttämisestä ei voi olla puhettakaan, koska ei mitään ajoteitä ole ja maa lisäksi on vielä hyvin kivinen. Liikkeestä on syntynyt pikku polkuja, joita myöten matkustavainen saa neuvotella eteen päin miten paraiten voi.
Isänmaa polo, poljettu, etkö jo saa sä kylläksi, eikö jo riitä sun tuskas, mi pohjolan tummentaa? Mut näyttää kuin nauttisit siitä. Nälän, taiston ja ruttojen ruhjoma maa, sopusointuun jo lapsesi liitä!
Kun äidit itkee verta lapsiensa, Niin urhot nostaa maljan huulillensa Ja ruutiaan taas ilmaan ampuaa. Vaan sudet silloin riemust' ulvahtaa. Ja kosto viattoman verilaineen On tahra maamme kunnian ja maineen On moinen maa tää armas Suomen maa. Pain. 15/10 1881. P
Mutta miehissä vallitsi perinpohjin hilpeä mielentila, mikä teki kaikki pienet kiusat huokeiksi kantaa; päivänlaskussa saavuttiin Puhveli-virran äyräille ja Tsulujen maa levisi silmäimme eteen.
Täällä tässä kokonaan uudessa, vieraassa maailmassa, jossa ei maa, vesi, kasvisto eikä niiden asukkaat olleet tottuneet ihmisten lähisyyteen, kuka uskaltaisi meitä tänne seurata? Pusztalla vaivasi jano, täällä haittasi vesi; eikä ollut tietä, ei jälkiä mihinkään päin. Oppaamme pysähtyi yht'äkkiä ja alkoi kuunnella. "Joku tulee perässämme", sanoi hän hiljaa.