United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhus oli viimeisillään, vaan hän tunsi kuitenkin Lailan ja heikko hymy kuvautui hänen vanhoissa, ryppyisissä kasvoissaan. "Kiitos tulemastasi, Laila," sanoi Jaampa, "minä kuolen pian, olen jo elänytkin kyllin, mutta rukoile edestäni ja lue minulle Jumalan sanaa, että saisin syntini anteeksi ja kuolisin rauhassa, sillä vanhat epäjumalani kiusaavat minua joka yö.
Kädet, viime kertaa Nyt syleilkää! Ja huulet, hengen ovet, Muiskulla laillisella vahvistakaa Ikuinen liitto ahnaan kuolon kanssa! Nyt, valju mies, sa inhoittava opas, Nyt, hurja luotsi, suoraan aja luotoon Väsynyt, meriheitto laivas rikki! Sun maljas, Julia! Näin suuteloon ma kuolen. LORENZO. Fransiscus pyhä, varjele! Kuink' usein Tän' yönä hautoihin on kompastunut Mun vanha jalkani! Ken siellä?
Teen kuin joutsen Ja sointuun kuolen. "Raita, raita, raita" Hän oli puhdas; hän sua lempi, julmus! Nimessä autuuteni, totta puhun! Puhuen mitä mietin, kuolen kuolen. OTHELLO. Huoneessa tääll' on toinen miekka mulla; Se Spaniast' on ja jäissä karkaistu. Täss' on se, tässä! Ulos tahdon, setä. Yritäs vaan! saat kalliisti sen maksaa. Asetta sull' ei ole, alle joudut.
Hänen suloiset silmänsä kadottivat loistonsa ja painuivat silmäkuoppiin. Hän kävi hyvin laihaksi ja näytti oikein kurjalta. »Oi, äiti kulta», Mertsi kyynelsilmin sanoi, »minkä näköinen oletkaan. Tuskin enää tunnen sinua. Mikä sinun oikein on?» »Rakkahin lapsi», Genoveeva sanoi heikolla äänellä, »olen kovin sairas, varmaankin kuolen». »Kuolet», pienokainen virkkoi. »Mitä se merkinnee?
Minä kiroan sitä kesäistä iltaa, sitä hetkeä, jolloin vannoin Julle Liljalle uskollisuutta. Julle Lilja, aviomieheni, hän on syytöin. Hän tahtoi itselleen minun kauttani rakentaa onnelan siinä viettääkseen rauhallista elämää. Minä kammoksun tekojani. Oih! auta Edvard, minä pyörryn, kuolen, sinun nähdessäsi." Tämän sanottua Klaaran pää vaipui hermottomasti Edvardin rintaa vastaan.
"Jospa tietäisin, kuka teistä on antanut tuon neuvon," ärisi Janne katsellen miehiä tuimilla silmillä, "niin antaisin hänelle semmoisen keikahduksen, että hän seisoisi pää lumessa. Ei, hyvä mamseli; minä seuraan teitä niinkauan kuin henkeni käy, ja kuolen mielelläni teidän edestänne, jos en parempaa voi tehdä."
Ei, mutta minä uskon, että sama luonnollinen minä on aina maailmassa ja vaikka minä siis kuolen, niin minä kuitenkin elän niinkuin ennenkin, vaikkei minun nimeni tietysti tarvitse enää olla Gabriel, niinkuin nimi ei nytkään oikeastaan mitään merkitse. Mistä sinä olet tuon ajatuksen saanut? kysyi Henrik. Omasta päästäni vaan olen siihen tullut.
Siinä nyt on tiellä hänen itsepäinen tahtonsa ja hänen tohtoriensa väitteet minun luulotellusta sairaudestani. Minä olen yhden kerran eläessäni pyörtynyt ja he sanovat, että koko vasen puoleni sen jälkeen oli lamauksissa. Ja nyt minä en saa ajatella Kukkilaa, etten toisen kerran pyörtyisi, sanoo Lyydi. Sillä jos minä toisen kerran vielä pyörryn niin minä varmaan kuolen, toistavat lääkärit.
"Niin setä," jatkoi nuori mies, "kuinka useasti hän vielä viimeisinä päivinään sanoi minulle, ja ne sanat kävivät kipeästi sydämelleni: Lents, sanoi hän, minä kuolen sinusta pois kuusi vuotta myöhään.
Kuolen mielelläni kun hänet vaan nähdä saan". Näin rukoili onneton itsekseen.