United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä kuuntelit, senkin peto! ähisi rouva sinä kuulit minun sanovan, että minä olen kätkenyt rahoja lattian alle ... myymäläkojuun ... jota pidän kaupungissa ... etkö kuullutkin?... Auttakaa! Auttakaa! huusi hän vaipuen sohvalle, ruumiin suonenvedon tapaisesti nytkähdellessä; minä kuolen! Minä kuolen... Taivaan Jumala ja luoja!
Miepä vierrähän vetehen, Putoan punajokehen, Vai kuolen kylän kujille, Koirien kotisioille, Variksien vainioille. Sitte kurjan kuoltuani, Katalan kaottuani, Linnut syöpi mun lihani, Varikset varin vereni, Luuni luovat rauniolle, Kantavat meren karille; Noita tuuli turjuttavi, Ahavainen liekuttavi, Saapi saaren rantaselle, Kivikolle kirjavalle. Ikävä tuletteleksen.
Hän kiitti minua ja sanoi: ystäväni, minä kuolen enkä voi palkinnoksi antaa sinulle muuta kuin tämän sormuksen. Sen löysin muinoin erään neitsyt Marian kuvan sormesta, joka yksin oli vahingoittumatonna säilynyt Isokyrön kirkossa paavikunnan rikkinäisten jäännösten kasassa, ja kun minä tempasin sormuksen hänen sormestaan, kukistui kuva tomuksi ja tuhkaksi.
Rakastan häntä, maan petturia voi, isä, mikä pohjaton tuska minun *täytyy* tehdä jotakin, muuten kuolen! Isä, etkö käsitä, että minun täytyy? IS
Hääriemumme on lyhyt; yhtäkaikki, Tääll' ompi lyhyt kaikki ihanuus, Niin kirjoitettiin lakiin elämän. Mä kuolen, niin, mä kuolen. No, Ken kuolee onnellisempana häntä, Mi morsiamensa helmaan nukkuvi?
JUHANI. Henkemme piteiksi täytyy meidän hieman nypistellä toisen omasta. Jos tämä on syntiä, niin on se niitä pienimpiä kuin tehdään tässä matoisessa maassa. Ja katso, jos kuolen ilman muuta synninmerkkiä kirjassani, niin eihän tuo pieni variksenjalka minua juuri estäisi pääsemästä vähän parempaan elämään.
Jos terää, voimaa, pistint' On kyyssä, myrkyssä ja veitsess' yhä, Niin turvass' olen. Vaimosi Octavia, Tuo salamiettijä ja kainosilmä, Ei kunniata voittaakseen saa mua Mitellä katseillaan. Antonius, tule! Avuksi naiset! Nostamme sun tänne. Apuhun tulkaa! ANTONIUS. Joutuun! Kohta kuolen. CLEOPATRA. Tää vasta leikki! Kuinka painat, armas! Tää mielen raskaus kaikk' on voimat vienyt, Se tekee painon.
"Anna minulle lapsesi, isä Iisak, niin minä pelastan sinut ja hänet. "Minä yksin voin teidät pelastaa." Hän tarttui Mirjamin käsivarteen. "Sinäkö pelastaisit minut?" huusi tämä peräytyen. "Mieluummin kuolen." "Haa, kopea", huusi kiukkuinen kosija hampaitaan kiristellen, "sinä sallisit tietenkin mieluummin tuon vaaleatukkaisen kristityn pelastaa itsesi.
Pane poskes vasten poskeain, Niin yhtyvät kyynelvuomme! Ja rintas paina rintahain, Niin liekkien yhtyä suomme! Kun suureen liekkihin tulvanaan Noin virtaa vedet huolen, Ja kun sinut syliini sulkea saan, Niin lemmenkaihoon kuolen! Mun sieluni kylpeä halaa Nyt liljan kuvussa vain; Ja liljasta helkkyy salaa Jo laulelo armaastain.
Kuolleen poika-raukan kasvot minä näen taas, mutta minä en enää pelkää niitä, sillä ne ikäänkuin sanovat minulle: 'älä tee mitään minun edestäni, Toby, se on myöhäistä, minä en tarvitse mitään: älä tee mitään minun edestäni, vaan kaikkien muitten edestä minun tähteni. Ja molempien kasvot hämmentyvät minusta toisiinsa, hukkuneen poika-raukan ja Hänen, ja ne sanat, jotka molemmat puhuvat, ovat ihan samat: 'Ei mitään minun edestäni, minun on nyt kaikki hyvin, mutta kaikkien muitten edestä minun tähteni. Ja se on tätä," jatkoi Toby, "jota toivon saavani tehdä, ennenkuin kuolen."