United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ikävä vanha asunto", hän lausui, "ja yksitoikkoinen elämä mutta minun täytyy pitää häntä luonani. Minun täytyy pitää häntä luonani. Jos se ajatus, että minä kuolen ja jätän lemmittyni, taikka että lemmittyni kuolee ja jättää minut, tulee, niinkuin kummitus, häiritsemään onnellisimpia hetkiäni ja on vaan hukutettava tuohon "
Mutta katse oli sekava ja tajuton. Vähitellen näkyi kuitenkin muisti palajavan, katse kirkastui ja koko kasvot selkenivät. Hän pani karkeat kätensä ristiin sanoen: "Jumalan kiitos! Tämä oli ainoa, joka vielä puuttui. Nyt kuolen tyytyväisenä, kun näen, että entinen isäntäväkeni minua vielä muistaa. Se lämmittää sydäntä." "Sinä et saa kuolla, Tuomo!
"Ah, jos hän on kadonnut, niin kuolen minä," valitti ukko, mutta Martina ei kuullut sitä, hän oli jo kaukana pois. Ukon kasvot olivat nyt varsin vääristetyt murheesta, hän tahtoi pidättää itkua, mutta ei voinut. "Juoseppi on kukatiesi kirkossa," johtui ukon mieleen, ja kohta riensi hän sinne.
Ja hankihin jos vaivunkin, niin kuolen ma miehenä kuitenkin. Näet meihin pannut on muutamiin Isä-Jumala semmoisen vaivan, me ett'emme tyydy tomuhun, vaan tahdomme ilmaa taivaan, ja lennämme vaan ja laulamme vaan ja laulajoiks meitä sanotaan.
Isäntä punalti päätään ja sanoi lujasti: »Nellan kanssa minä elän ja kuolen. Mutta mitä sanovat Hemmi ja Tuomas, jos Poju ja Ukko pannaan kauppaan ja sitten kauppasummaksi tulee kahdeksankymmentätuhatta markkaa.» Tuomas oli pöydän takana ryntäillään pitkänään. Nyt hän hieraisi koko ruumistaan ja sanoi: Saa mennä. On tuota rahaa siinäkin, kun kahdeksankymmentä tuhatmarkkasta yhdessä pinkassa saa.
TIITUS: Mihin sinä saatat minua? Ei, Callias, ei sinne! En minä ole vielä valmis kuolemaan. Mutta jos sinne menen, kuolen kohta. Sinne kuoli isäni. Oo, caesar, jos saisin vaan sinut rauhoittumaan ja kuumeesi ehkäistyksi! TIITUS: Ei minun elämäni riipu sinun lääkkeistäsi, Callias.
Kun häntä taas moniaan päivän kuluttua käytetään Mashkevitshin luona, kertoo hän sieltä palattuaan: Kun Mashkevitsh ei luvannut minun siskoani tavata, uhkasin minä ruveta syömälakkoon. No mitäs Mashkevitsh? Sanoi että vaikka olisin syömättä niin kauan kuin kuolen, niin hän ei anna siihen lupaa. Mutta saadaanpahan nähdä! Aiotteko panna lakon toimeen? Heti paikalla.
Minä tunnen, että päiväni ovat lasketut; en voi enää toipua tästä iskusta minä kuolen, ja kuolen epäillen oman sieluni todistusta. Mitä siihen sysimustaan siveelliseen rappiotilaan tulee, jonka tämä ihminen, tuskan kyynelet silmissä, minulle paljasti, niin en voi edes muistella sitä ilman kauhumieltä.
Oi naisista kaikkein enimmin rakastettu! nyt ei ole enää aikaa pettää teitä: se onnellinen mies, jonka näette jalkojenne juuressa, ei ole mikään Lindor; minä olen kreivi Almaviva, joka kuolen rakkaudesta ja turhaan olen etsinyt teitä kuusi kuukautta. Ah!... Figaro!
En, isäni, se ei kuulu minuun. Ei ... mutta Frans, Jumalalle kuitenkin kiitos siitä, mitä on tapahtunut! Minä kuolen ennemmin lapsettomana kuin että jättäisin jälkeeni sellaisen pojan, kuin sinusta olisi tullut... Jumalan tiet ovat ihmeelliset, mutta armollinen on hän rangaistessansa.