United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän otti vastaan ja vastasi eri tavalla niiden harvojen matkalaisten tervehdyksiin, jotka noina vaarallisina aikoina kulkivat tietä pitkin, aina sen mukaan keitä he olivat.
Nyt rouva näki, että paperi tärisee miehen vakavassa kädessä. Mitä se on, Rafael? hän huusi, itsekin jo kalveten. Palvelustyttö juoksi samassa työhuoneeseen ja sanoi hätääntyneenä: Niitä tuli kaksi sisälle, muut jäi ulos. Keitä niitä? kysyi rouva hämmästyneenä. Rouva, siellä on miehiä ja vallesmanni ja polisi, yksi on upseeri se tuli sisälle ja sotamiehiä.
Keitä nuo raukat oikeastaan ovat joilla 'ei milloinkaan ole hienotunteisuutta eikä ihmis-älyä', jotka 'eivät milloinkaan tiedä kuinka tulee käyttäytyä oikein sivistyneissä piireissä' j.n.e. sitä ei kukaan vielä milloinkaan ole voinut saada selville, mutta saattepa itse kuulla, ett'ette voi olla montakaan minuuttia jossain seurassa, ilman ett'ei tuo salainen syntipukki, jota kutsutaan Ryforsilaiseksi tule esille ja saa nuhteita.
Veli rohkeni tuskin keskeyttää innostunutta sisärtä, lopulta kysyi hän sentään: "Mitä on oikein sanomista tuosta äite Pentinpojasta, ja keitä sinä tarkoitat Uotilla ja Martinalla?" "No hyvä!" vastasi kirkkoherran rouva, "istu tähän, niin tahdon kertoa sen sinulle. Minä en kuitenkaan saisi unta ennen, kuin tiedän että mieheni on onnellisesti pääsnyt katon alle." Rajut Pentinpojat.
"Kuules siitä, kuin sanelen, vielä kerran kertoelen! Keitä ohraiset oluet, makujuomat maltahiset yhen ohrasen jyvästä, puolen puun on poltakselta! "Kun sa ohria imellät, ma'ustelet maltahia, elä koukulla kohenna, kärryksellä käännyttele: aina kourilla kohenna, kämmenillä käännyttele! Käypä saunassa use'in, elä anna iun paheta, kissan istua ituja, kasin maata maltahia!
Minun piti miehelle rupeaman puhumaan; olisin kysynyt häneltä, keitä nuot partasuut hantvärkkärit olivat, mutta samassa istuin jo taaskin pyttyni kannella, jota hämmähäkin seittilangasta laskettiin alaspäin. Mutta lasku kävi nopeammin kuin nosto; ryskähti kerran taivaan pelistukki taas, lanka meni poikki, ja minä putosin maahan.
Ystävällinen, naimaton v.t. kirkkoherra, joka kuului olevan myöskin erinomainen maanviljelijä ja hevosmies, kun sai kuulla keitä vieraat olivat ja missä asioissa tulleet, pyysi sisälle ja tarjosi kahvia salissa, jossa ei enää ollut kukkia ja jäykkä sohva seisoi nurkassa vinottain, eikä keskellä seinää, kuten heidän vanha syvä kotisohvansa ennen muinoin.
Pahempi on hänen kätyriensä laita. GRANSKOG: Keitä te sillä tarkoitatte? KERTTU: Niitä, jotka istuvat kohtalon kuskilaudalla, nauha otsassa, ja luulevat olevansa kohtalo itse. Minä tarkoitan kohtalon lakeijoita. GRANSKOG: Te olette, näen minä, ruvennut harrastamaan metafysiikkaakin? KERTTU: Vain kotitarpeiksi. Meidän naisten siivet eivät kanna niin korkealle.
Kristittyjen mukana ollut intialainen juoksi heidän peräänsä ja huusi heille, ettei heidän tarvitsisi pelätä mitään; kristityt eivät olleet canibalaisia, ennemminkin he olivat tulleet taivaasta ja antoivat kaikille, keitä tapasivat, hyvin kauniita kapineita. Se, mitä hän heille sanoi, teki heihin sellaisen vaikutuksen, että heissä heräsi luottamus, ja yli kaksituhatta palasi kristittyjen luokse.
Nää heidän kasvoistansa verta veti, sen kyynel-sekaisena iljettävät kokosi madot heidän jaloistansa. Etemmä katsoin, näin ma kansanjoukon veen vankan vieremällä. Virkoin siksi: »Oi, Mestari, mun salli tietää, keitä nuo ovat, mistä syystä tahtonevat niin pian kuin suinkin päästä poikki virran, mikäli tässä hämärässä näkee.»