United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka mummo ja ukkovaari olivat jo levolla, juoksivat lapset yhtäkaikki heidän makuuhuoneesensa. "Eno Kasperi on tullut", sanoivat lapset sinne päästyänsä, hengittäen raskaasti. "Jumalani! Mitä puhutte lapset?" sanoi mummo, joka ei vielä ollut nukkunut. "Eno Kasperi on tullut", vakuuttivat lapset, "isä ja eno syleilivät tuvassa toisiansa ja äitikin meni sinne."
Kirkkoherra luetti ulkoa Kasperilla toisen käskyn, ja kysyi sen luettua: "Kenen nimeä tässä käskyssä kielletään turhaan lausumasta?" Kasperi seisoi siinä sanaa sanomatta, katseli pitkin nenäänsä ja nypisteli ehtimiseen takkinsa ja liivinsä nappeja. Kun kirkkoherra viimein sanoi: "Etkö sinä sitä voi sanoa?" sanoi Kasperi: "Mistä minä hänen tiedän," ja venytti samassa naamansa pitkääkin pitemmäksi.
"Ettekö te, isä, saata jo antaa anteeksi katuvaiselle ja murretulle pojallenne?" rukoili eno Kasperi ja katsoi luottavasti isäänsä silmiin. "Minulla ei ole sinun kanssasi mitään tekemistä", sanoi isä kylmästi ja meni pois, päätäänkään poikaansa päin kääntämättä. "Voi, voi! Enkö minä sitä arvannut", sanoi eno Kasperi surullisesti.
Kaikkihan tuo oli hyvin, vaan tuo isän kylmyys ja anteeksi-antamattomuus rupesi taas kovin rasittamaan hänen sydäntänsä. "Isän tylyys rasittaa kovin mieltäni", sanoi eno Kasperi erään kerran Iikalle. "Ehkä hän nyt jo käypi sovintoon kanssasi", sanoi Iikka. "Sitä en usko", sanoi eno Kasperi ja huokasi raskaasti. "Sopiipa kumminkin koettaa", sanoi Iikka. Samassa tuli ukko huoneesen.
Eno Kasperi heitti sisarestaan irti ja asteli horjuen äitiänsä kohden. "Voi äiti! Minä olen poikanne Kasperi, onneton poikanne minä olen", sanoi Kasperi äidillensä värisevin äänin, eikä uskaltanut tarttua tuijottavan äitinsä kädestä kiinni.
Niemimäkelän lapset lähtivät kotiansa heti, kun olivat tyyntyneet, ja siellä Kasperi kertoi vanhemmilleen kaikki; mutta eivät he tuosta olleet juuri millänsäkään, sillä he pitivät sitä hyvänä, kun Lukulan Matti torui omaa poikaansa, eikä toki koskenut Kasperiin.
Miksi sinä menit Kasperin päälle?" sanoi Iikan isä ja otti samassa poikaansa kädestä kiinni ja vei aikanujakkaa hänet kamariin. "Miksikä Kasperi sitte repi minun kirjani?" sanoi Iikka puolustukseksensa itkussa suin. "Sinä et saa puhua yhtäkään sanaa puolustukseksi; Kasperi teki siinä kovin väärin, kun hän repi kirjasi, mutta sinä teit myös väärin, kun menit Kasperin päälle; siitä torat sinulle.
Kun kyläläiset näkivät, että Kasperi oli todella elämänsä parantanut, rupesivat he häntä pitämään samassa arvossa kuin muitakin ihmisiä ja kävivät usein Lukulassa. Jonkun ajan kuluttua nai Kasperi erään ikäpuolen kunniallisen vaimo-ihmisen, sillä hänen oli mahdoton tulla yksin toimeen talouden hoidonkin tähden.
Kasperi ei osannut vielä "jonkun oikeuden varjolla" puolustaa väärää toisen omaisuuden anastamistaan, joka jo pienenä annettiin häneen juurtua; sillä Kasperin isä ja äiti kuulivat ja näkivät kyllä usein poikansa väärän tavaran anastamisen, jolloin he vaan tavallisesti naurusuin sanoivat: "Tuo Kasperi häntä on viisas; siitä tulee kerran mies, joka omansa pitää!"
Kun Iikka tuli kotiansa, meni hän heti lukukamariinsa ja eno Kasperi meni perässä. Kun he sieltä tulivat, silloinkos vasta eno Kasperin kasvot loistivat; mutta kukaan ei puhunut mitään asiasta, väki vaan virkkoi: "miksikä eno Kasperi on noin iloisen näköinen?" ja lapset sanoivat: "eno on nyt niin iloinen."