United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain itsepäinen houru moiseen kiintyy, Jonk' avut vain on sairaan kuvitelmaa Ja jok' ei vastaa tekoarvoaan.
Tuo tuli ohjaten kohti, ja päin ase Tydeun poian 118 sinkosi, vaan ohi lensi ja kaatoi hält' ajomiehen, Eniopeun, isä jonk' oli Thebaios, uros uljas, ohjien hoitajan tuon kävi ryntääseen näpyn alle. Kenttään suistui mies, hevot vinhat heittihe taapäin, hältäpä itseltään heti raukeni henki ja voima.
PISPA HENRIK. Sääliä Vaan ansaitseepi syntis-raukka, joka Kuollessaan kuolee ijankaikkisesti. Mut nämät pyhät, jotka liekkien Ja tulen räiskyessä iloitsivat Ja onneansa kilvoin kiittelivät Ja Herran suurta armoa, he ovat Nyt autuaat! KERTTU. Oi oppi ylevä! En tarpeeks' asti Herraa kiitellä Ma taida armosta, jonk' osoitti Hän mulle kasteessa!
Niinkuin Ponton meri, Jonk' ikikylmä virta määrätieltään Ei koskaan pakene, vaan suoraa suuntaa Propontihin ja Hellespontoon syöksee, Niin veri-aatosteni tuima kuohu Ei katso taa, ei pakoo lemmen tyyneen, Ennenkuin valtava ja laaja kosto Sen niellyt on.
YORK. Jos joutavaa, niin näytä. Ma vaadin; kuule, tänne kirjoitus! AUMERLE. Anteeksi, armollinen isä, suokaa; Se turhanpäiväinen on asia, Mut jot' en minä syystä tahdo näyttää. YORK. Mut jota minä syystä tahdon nähdä. Ma varon, pelkään HERTTUATAR. Mitä peljätä? Vain pelkkä sitoumus, jonk' on hän tehnyt Saadakseen sievän puvun naamiaisiin. YORK. Sitoumus? Itselleenkö? Mikä sitoo Sitoumus häntä?
Hiljaa! Odottakaa! Seis! MENENIUS. Mitäpä tästä tulee? Hengästyn jo; Nyt perii tuho. Puhua en voi ma. Tribuunit, kansalle, vait, Coriolanus! Sicinius hyvä, puhu! SICINIUS. Kuulkaa, kansa! KANSALAINEN. Tribuuni puhuu! Hiljaa! Puhu, puhu! SICINIUS. Vapautenne on menemäisillään: Teilt' ottaa Marcius kaikki tahtoo, Marcius, Jonk' äsken teitte konsuliks. MENENIUS. Hyi, hyi!
Sorjuus taivaisten oli suoma ja kukkea miehuus 156 tällä; mut aikoi mielessään tuhotuumia Proitos, Argos-maast' uron hääti jo, mahtajamies moniverta, jonk' oli valtaan Zeus hänet saattanut, valtikan alle. Kauniin Anteian näet, Proiton puolison, syttyi kaipio sankarin kanss' salalempeen liittyä, vaan ei suostunut vaimoon Bellerofon, uros oikeamieli.
RICHARD. Tiedätkö miestä, jota kullan kiilto Vois salamurhan tekoon houkutella? HOVIPOIKA. Ma tunnen nurkuvaisen herrasmiehen, Jonk' ylpeyteen ei vastaa köyhyytensä; Ei kymmenkunta puhujaa voi sitä, Min kulta voi; se hänen saa jos mihin. RICHARD. Nimensä mikä? HOVIPOIKA. Nimensä on Tyrrel. RICHARD. Ma tunnen miehen; käske hänet tänne.
Ne tulevat niinkuin kotihin, ne tuovat uusia vieraitakin, jotka nimeltä tunnen ma juuri. Se murhe, mi eilen mun murtaa oli, suli hymyks, kun tänään suurempi tuli koska tulee se suurin, se suurin? Koska saavut sa tuskani korkein, sinä maailman valtias mahtavin, jota lapsesta saakka ma uotin, jota vapisin öisin mä vuoteellani, jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani, kun hetkeksi onneeni luotin?
Samasta äidist' ovat he; ja Kainan voit kaiken etsiä, et löydä ketään, mi jäässä jäätyä niin ansaitsisi; ei hän, jolt' Arthur rinnan ynnä varjon samalla puhkas peitsenpistollansa; Focaccia ei, ei tuo, mi häiritsevi mua päällään, peittäin multa näköalan, ja jonk' on nimi Sassol Mascheroni; jos mies Toskanan lienet, tunnet hänet.