United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANNA. Niin eläisivät; mutta kuolleit' ovat Ja sinun kauttas, hornan palkkalainen. GLOSTER. En miestäs surmannut. ANNA. No, siis hän elää, GLOSTER. Ei, kuollut on hän: Edward hänet tappoi. ANNA. Sen valehtelit omaan päähäs, herja: Sen verenpä sen näki Margareeta Sun murhaveitsestäsi höyryvän, Jonk' oisit hänen rintahansa syössyt, Jos iskua ei torjunut ois veljes.
Nytpä nuori Fortinbras, Tulista, hurjaa kiivautta täynnä, On sieltä, täältä, Norjan rantamailta Kokoillut maattomia huimapäitä, Ravinnon, leivän palkast', yritykseen, Mi kysyy mieltä: tarkoitus ei muu, Jonk' aivan hyvin valtiomme tuntee, Kuin miekka kädessä ja väkivoimin Taas voittaa meiltä maat nuo mainitut, Jotk' isä kadotti.
Mun mielein tenhos tarun taika kuuma, ma vannoin maahan, kansaan kuuluvain, jonk' oli oksapuilla moinen huuma, ahoilla leikki lemmen haltiain; siit' asti ollut mun on mielituuma Turusta tehdä linna valtiain, min hovikiel' ois Lemminkäisen kieli ja hovimiel' ois Suomen honkain mieli.
Huulet, silmät Ne taivaan hurmaa oli; kulmain kaarros Ol' itse autuus; minuss' ei niin turhaa, Jonk' alkuperä jumalist' ei ollut. Sit' on se vieläkin, tai olet sinä, Maailman suurin soturi, nyt suurin Valehtelija. ANTONIUS. Mutta, ruhtinatar, CLEOPATRA. Nuo jäntees anna mulle, niin saat tuta, Ett' Egyptiss' on sydäntä. ANTONIUS. Mua kuule!
PINDARUS. Jalo herrani Esiintyy muut' en luule kaltaisenaan: Rehellisenä sekä arvokkaana. BRUTUS. En häntä epäile. Lucilius, kuules: Sanopa, kuinka hän sun otti vastaan. LUCILIUS. Sävyisästi ja kohteliaasti aivan, Mut ei niin helläll' ystävyydellä, Niin suoralla ja tuttavalla lailla Kuin ennen muinoin. BRUTUS. Ystävän sa kuvaat, Jonk' ompi lämpö jähtynyt.
Enkä tarvitse enempää, Kuin on hyvin kyllä tuttu, Jos ma lauluillen lähenen, Huuan kaiken kansan kuullen, Kuinka saa kukin kotona Varsin istua ilossa, Lauleskella lapsillensa Vakaisesta vartiasta, Aleksanterin avuista, Ensimmäisen ennätöstä, Jonk' on Luoja itse luonut Varsin varresta somaksi, Ihanaksi ihmiseksi, Yli kaiken ymmärtäväks.
TRIBUUNIT. Andronicusta kunnioittaakseen Ja urhon kotiin paluust' iloitakseen, Sen kansa ottaa, kenen määrää hän. TITUS. Tribuunit, kiitos suur'! Siis Saturninus Valitkaa, keisarinne vanhin poika, Jonk' avut varmaan Roomaa kirkastavat, Niin kuin Titaanin säteet maailmaa, Ja oikeuden kypsyttävät maassa. Jos neuvoani kuulette, niin hänet Siis kruunatkaa, ja keisar' eläköön!
ja siksi toiset säteet taapäin taittuu kuin säteet värilliset heijastuvat lasista, jonk' on alla lyijynpinta. Nyt virkkaa voit, ett' tuolla tummempana näkyvi säde kuin taas toisin paikoin, kun syvempää se siellä heijastuvi. Harhasta tuosta vapauttaa sun voipi kokemus, jos sa joskus koetat sitä, mi lähde lienee tietovirtojenne.
Kons' oli kaivannost' yli käyty, he paikkahan istui, kuss' ei tanterehell' ylt'ympäri kaattuja ollut, siihen, mist' oli pois raju Hektor kääntynyt jälleen surmaamasta akhaijeja, kons' yö ylle jo ehti; sinnepä istuivat pitämään nyt neuvoa piiriin. Ensiks alkoi näin hepourho Gerenian Nestor: "Ystävät, eiköpä miest' ole, jonk' oma urhea mieli käymään käskisi nyt tykö Troian rohkean joukon?
Laulan riemusta runoja, Ihanan ajan ilosta; Mutta kuinka Sulle, suuri Luojani, Isä ihana, Minä taian mitätönnä Sanat uhriksi sanella, Kiitosvirttä veisaella Tästä vuoesta hyvästä, Kauniista kesän tulosta, Jonk' on suonut suuri Luoja Meiän ihmisten iloksi, Meiän vaivaisten varaksi.