United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä vielä, kun en sitä kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan koetellakseni itseäni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eikös mitä, tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! Vilho. Janne. JANNE. Onko herra sulhainen nähnyt täällä mestarin nuuskarasiaa? VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en minä muista sitä nähneeni. JANNE. Kummallista! Hän sanoi jättäneensä sen tänne pöydälle.
"Niin paljon kuin tahdot". "Mutta sitten täytyy sinun luvata, ett'et tästä lähtien koskaan häntä puhuttele". "En katsokaan sinnepäin, missä hän on". "Ihanko totta?" "Niin totta kuin Jumala minua auttakoon!"
Klaus nostaa niin kylmästi lakkiaan. Näet tuolla . Se on kyllin teräväkielinen, tuo Maria... Minä Klauksena en välittäisi suuresti tuosta maisterista«, jupisi parooni itsekseen. «Jos minä olisin Klaus«, lausui apulainen, joka kirkkoherraa ja paroonia oli lähestynyt, «niin, niin hyppäisin minä neiti Marian veneesen, ha, ha!«
En minä sinun asioitasi tiedä, enkä tahdo tietääkkään», sanoi hän kotvan kuluttua kunnioittavalla äänellä, niinkuin ylempäänsä puhutellen. »Tiedän vaan, että niin on tehtävä kuin sinä sanot. Mutta uskotko sinä että Koskela pysyy minun käsissäni Koskelana?» »Uskon!» vastasi Olavi sekä lämpimästi että vakuuttavasti. »Olkoon sitte niinkuin sinä tahdot.
Suuri Jumala! sanoi rouva Bonacieux, painaen kädellään poveansa, sydämmeni on pakahtua, minä en voi käydä. Rohkeutta vaan, rohkeutta! Ajatelkaa että neljännestunnin perästä olette pelastettu ja että mitä nyt teette, sen teette hänen tähtensä. Niin, niin, kaikki hänen tähtensä! Yhdellä ainoalla sanalla olette antaneet minulle rohkeuteni takaisin. Menkää, minä tulen sitten.
Semmoista muutosta minä en olisi yhdestäkään ihmisestä uskonut enkä ole semmoista ikinäni nähnyt. Se on melkein enemmän kuin ihminen kestää. Mutta sano minulle nyt, mikä tämä kirje tässä on, joka tuli käsiini lapsesi vaatteista, kun panin Pojun makaamaan hänen jaloillensa?"
Kuinka tuo julma lady oli saanut tietää, että Em'ly oli siellä, sitä en voi sanoa. Sisarentyttäreni on löydetty". "Koko yön", lausui Mr. Peggotty, "olemme olleet yhdessä, Em'ly ja minä.
Kun viimeksi johdin askeleeni tähän saliin, silloin seisoin edessäsi äveriäänä miehenä ja taputtelin tyytyväisenä povitaskuani. *Rosmer*. Vai niin! Minä en oikein ymmärrä *Brendel*. Mutta tällaisena kuin tänä yönä näette minut, olen minä hävinnyt kuningas palaneen linnani tuhkakasalla. *Rosmer*. Jos *minä* voin auttaa teitä jollain *Brendel*. Sinä olet saanut säilymään lapsen sydämmesi.
Turha sun mulle on kaunaa kantaa, retkeni rientää jo taivahan rantaa, kohta, kohta sen taaksi haihtuva on elon harhaisen haaksi. Mahtuvat sinne syyttävät sanat, laulujen laineet ja venhojen vanat, kenties kun olen siellä, muistaa voit mua muullakin miellä. Koe mua hetkinen, hetkinen sietää! Pyydä en suotta, sen sallimus tietää, sama, mi tielleni johti Sun, jolle lempeni leimuta tohti.
Minä en woinut nukkua, waikka kuinka olisin koettanut, sillä mielessäni pyöri tawaton ilma, nuo satunnaiset pienet kohtaukset talonwäen kanssa, ja erittäinkin pikku Tiina monine temppuineen ja iltarukouksineen.