United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun myrsky kulkee läpi avaruuksien vahvoilla, vapailla siivillään, laulaa se minulle laulun, jolla on vastakaikua omassa sielussani. Kun ukkonen jyrisee ja sen tulet välähtävät, silloin aavistan mikä on elämä, voima. Mutta tämä sävyisä jokapäiväisyys pienet ansiot, pienet virheet, pienet surut, pienet ilot ja pienet pyrkimykset se kuristaa, se puristaa henkeni.
Sinä uskot kullantekijää ilman todistuksia, mutta epäilet Jumalaa, jonka olemassaoloa todistaa koko luotu maailma. Onko se ajattelevan ihmisen arvolle soveliasta? Kaiken vakaumuksen tulee alkaa epäilyksellä. Ei suinkaan. Elämä, samoin kuin matematiikka, alkaa selviöillä. Vai oletko milloinkaan epäillyt omaa olemassaoloasi? Jumala on selviö: häntä ei ikinä voida todistaa, hänet tutaan.
"Armoton oli elämä minun herjan heimolleni, kuolema sitä kovempi tulenlautan lapsilleni. "Oisi ollut onni mulla, oisin onnea jakanut, ollut mulla lieden lämpö, oisin lämpöä uhonnut, ripeämmät rinnat mulla, oisi suurempi sukuni, kohtaloni korkeampi, korkeampi nyt kotini.
Vuosikymmen oli melkein kulunut siitä, kun Kaaressuvannon Kero-Pieti oli Nuottaniemen suuressa pirtissä pitänyt seuroja. Viikon päivät hän oli silloin näillä paikoin viipynyt, vuoroiltoina Nuottaniemessä ja Paloniemessä, Mutta siitä ajasta olivat olot ja elämä paljon muuttuneet. Tukkiliikkeet olivat kasvaneet suuriksi, ja vierasta väkeä oli saapunut paljon Pohjan perälle.
Hänen poskillaan paloi kaksi pientä, punaista pilkkua, varmana merkkinä sisäisestä liikutuksesta. Mutta hänen otsansa oli avoin ja lujan päättäväisyyden ilme kuvautui hänen kauniin suunsa ympärillä; näkyi että elämä oli selvänä hänen edessään. Betti täti yhdisti taasen taitavasti keskustelun katkenneet langat.
Missä on visapäinen puukkoni, kaiken, kaiken sovintomies? AAPO. Malta mieles! JUHANI. Pois tieltä sinä ja pois tämä kirottu elämä! Puukko! SIMEONI. Hillitkäämme häntä! AAPO. Tänne, veljet! JUHANI. Pois tieltä! TUOMAS. Koreasti, poika! JUHANI. Hellitä, Tuomas veljeni! TUOMAS. Sinä istut koreasti! JUHANI. Mitä maksaa nyt enään koreus, kun kaikki on mennyt?
"Mitäpä siitä, yksi koski vie niin monta, toinen näin monta... Monta on vielä kovaa kuohua edessä... Kenpä tietää, kuka meistä niihin jää... vaikka ei yhtään tästä joukosta kaupungin viinoille joutuisi. Niin miehiä menee, ja toisia astuu sijaan... niin virtaa elämä eteenpäin, eikä meitä kauan missään kaivata. Työnnetäänpä vesille, miehet!" He saivat lauttansa vesille.
Hänelle kuvastui selvinä, tarkkoina ryhminä noiden raukkojen entinen elämä; hän näki miten he molemmat olivat kärsineet ja tehneet työtä, näki pienen tuvan, jota hiellä ja vaivalla oli rakennettu ja kovan taistelun olemassa olosta.
"Yöt päivät hän ahdisteli miestään ajamaan lutusta maantielle. Hän piti vastaan niinkauan, kun hän miehenä pysyi, mutta lopulta rupesi hän juomaan, ja silloin pääsi akka voitolle. Samassa kävi tyttö-rääsynkin elämä vuosi vuodelta yhä tukalammaksi: ja lopulta oli hän nälkään nääntyä poikinensa, sillä tämä ei tahtonut äidistään luopua.
Mutta John ei häntä päästänyt; nosti hänet sen sijaan polvelleen, likisti rintaansa vasten ja painoi kasvonsa hänen lämpimään kaulaansa. »Hän ei kiellä, hän siis tekisi niin», arveli Alma. Ja hän heitti moittivan katseen Johniin. »Armas, pikku Almani, elämä on viheliäistä, parasta ettei ajattele eteen eikä taakse, nauttii vaan onneaan, niin kauvan kuin sitä kestää.»