United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gunhild tointui ja Anna oli vähällä itkeä ilosta kun hän taaskin loi silmänsä auki. "Armas, mikä sinua niin ahdistaa", sanoi hän. Hän kumartui hellästi Gunhildia kohti. Gunhild katsoi häneen jäykillä, levottomilla silmillään ja vaikeni. Viimein puhkesi hän ikäänkuin huokaukseen: "Lapsiraukkani, lapsiraukkani!" Muuta vastausta he eivät saaneet. Bård alkoi kummastua.
Kyll' olis minullenkin Siell' ehkä soppinen, Ja lämmintä ja ruokaa Köyhänkin lapsellen. Mut mua äiti armas Odottaa kodissaan, Ja paras joulu=ilo On hänen seurassaan. Kun äiti tulen laittaa Nokiseen uunihin Ja sarvileivän taittaa, On joulu meilläkin. Lapsien elämästä, 1875.
Minä ainoastaan heikosti voin kuvata sitä, mitä olen nähnyt ja kuullut. Sinä itse saat pian tuta sen. Nyt vasta on oikea juhla, sillä innostus on todellinen, sydämestä lähtenyt! Ja nyt alkaa uusi aika! Armas! Minkä vuoksi sinä katsot tuolla tavoin?
Sun jos riemus määrä on Niin täys kuin mun, ja kauniimmin kun taidat Sit' ilmaista, niin hengelläsi ilmaa Nyt höystytä, ja kieles sävelillä Julista onnen autuutta, min tuottaa Tää armas hetki meille kummallenkin. JULIA. Sanoja rikkaampi on tunteen hyvyys: Ydin sen ylpeys on eikä kuori. Kerjääjä aarteittensa määrän tietää; Mun lempen' aarre on niin ääretön, Ett'en voi laskea sen puolta määrää.
Kannullisen viinaa hän viskasi nurkkaan, silloin kun aamulla tuli kotia ja kuuli, että olivat sinun panneet kiinni. Niin, nyt juohtuu mieleeni, että äitisi pani mukaani vähän rieskaa ja nuorta voita sinulle, nyytti pitäisi oleman täällä taskussani. Kas tuossa! HELENA. Mun armas äitini!
"Toisin sanoen, he ovat vieraita ihmisiä, jotka Suorsakylässä ovat ostaneet itselleen kiinteän omaisuuden. Mutta onhan ihmisiä niin pitkälle, kuin armas aurinko valonsa luo, eikä suinkaan voi olettaa, että ovat huonompia kuin nenään, joiden esi-isät meidän kylässämme ovat asuneet." "He ovat tunkeuneet meidän sekaamme, eivätkä kuitenkaan ole omistaneet maan tapoja.
"Armas Rachel, minä pelkään, että vaivaan sinua; suloinen Beruna, minä kiitän sinua huolenpidostasi. Minä voin nyt paremmin; isku oli ankara. Nämät ovat kummallisia uutisia, tytär." "Kyllä, rakas emäntä! Kuka olisi uskonut, että teidän veljenne olisi ilmestynyt päällikkönä?" "Minä luulin aina, että hän oli rauhallisin olento maanmassa", lausui Beruna, "vaikka hän tappoi Alschirokin."
TROILUS. Niin, armas, kuule, miksi sanon sen: On Kreikan nuoret hienot tavoiltaan, Suloiset, viehkeät ja lahjakkaat,
He sahrat sai ja syvään tuon jo kynti multahan; he vannoivat: "John Otrapää sai julman kuoleman". Mut kevät armas kerkeää jo satein vienoisin; John Otrapää, hän nousten taas sai kaikki ihmeihin. Ja saapui suvi helteinen, nyt vahvaks varttui hän; pää keihäin asestettu on: "Pois tieltä urhon tän!" Sai vakaa syys, ja silloin hän käy kalvaaks, painuu pää; kumara varsi ilmaisee: jo vaivat väsyttää!
Mikä huuto tuo? OTHELLO. Tuo! Mikä? EMILIA. Hyväinen taivas! Emäntäni ääni, Apuhun, apuun! Puhukaatte vielä! Oi, rouva, armas rouva, puhukaa! DESDEMONA. Syytönnä kuolen. EMILIA. Oo, ken on sen tehnyt? DESDEMONA. Ei kenkään; minä itse. Hyvästi! Terveiset puolisolleni! Hyvästi! OTHELLO. Haa! Oisko murhattu hän! EMILIA. Ah, kentiesi! OTHELLO. Se min' en ollut, sen hän sanoi itse.