United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
On turhaa, sydän, työsi, kun saapuu synkkä yösi ja hiljaa nousee kuu, niin... Niin kulta silloin palaa ja sua armas, halaa. Muu kaikki unehtuu.
Mutta heidän tultuansa pappilaan, katsahti hän Coliniin, ja nähtyään hänen kauniissa silmissään kyyneleitä, kuiskasi hän: "armas Colin!" Silloin kumartui nuorukainen ja suuteli hänen kättään. Samassa aukeni erään kammion ovi ja pater Jerome arvoisassa olennossaan seisoi heidän edessänsä. Marietta ja Colin olivat kuin huumauneita, pitäen vielä kiinni toistensa käsistä.
Laps Hellaan, kaunis sull' on maa Ja suuri, loistokas. Laps Hellaan, armas maasi tää Siis muista ainiaan! Sull' onnea ja elämää Ei muuall' ollenkaan. Jos minne tiesi olkohon, Niin juures synnyinmaassas on! Laps Hellaan, armas maasi tää Siis muista ainiaan! Maamme kirja 1878-84. Z. Topeliuksen runoja, Porv. 1898. KAARINA MAUNUNTYTT
Menen neito muille maille, Vierähän Wiron vesille, Olen orjana Wirossa, Palkkalaisna Pauluskoilla. Hyv' on siellä orjan olla, Armas piikasen eleä Ei suata survomahan, Ei tahota tappamahan, Ei oo huolta huhmarelle, Eikä kiirettä kivelle; Vesi siellä vehnät jauhoi, Koski kiikutti kivosen.
Joskus näemme kuitenkin myös vähän laveampia, täydellisempiä. Onpa meille häärunoissa yhdessä paikassa tarjona kokonainen pikkukuva perisuomalaisesta maisemasta: Ohoh kultaista kyläistä! Nurmet alla, pellot päällä, Keskellä kylä välillä, Kylän alla armas ranta, Rannassa rakas vetonen; Se sopivi sorsan uia, Vesilinnun vieretellä.
Koluiset tiet ja suuret, jylhät vuoret Ikäväks venyttävät peninkulman, Vaikk' armas haastelunne sokeroitsi Ja makeutti muikeankin matkan.
Haa! kuinka nuo Bartholdon onnettomat sanat soivat korvissani! Mikä sinun on, armas Anna? Ei mikään! ei mikään rakas Gerbert! Ja nyt Gerbert! Nyt olen täyttänyt kaikki pyytämäsi ja lunastanut itselleni oikeuden saada selkoa ja valoa sameihin kohtaloihini! Lunasta siis sinäkin lupaukses ja sano kukas oikein olet! Kuka sinä olet Gerbert? Minä tahdon sen tietää nyt tällä hetkellä!
LEONORA. Jos kaukanakin, seura armas meille on ystävämme, onnen saavuttanut. Ja hyvin käy: sun näen onnellisna, et täältä lähde mielin karvahin. Sua tapaamaan sai ruhtinas Antonion, jok' itse moittii omaa katkeruuttaan, mi loukkas sua. Tyynnä saapuu hän ja tyynnä hänet vastaanota, pyydän. TASSO. Voin joka hetki häntä vastaan käydä.
Täst' on kulta kulkenunna, täst' on mennyt mielitietty, tästä armas astununna, valkea vaeltanunna; täss' on astunut aholla, tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, paasi toistansa parempi, kangas kahta kaunihimpi, lehto viittä leppeämpi, korpi kuutta kukkahampi, koko metsä mieluisampi tuon on kultani kulusta, armahani astunnasta. Kanteletar. Repo ja jänis.
JAGO. En moista tointa rakasta; mut koska Näin pitkälle jo olen mennyt tässä, Noudattain rakkauttani tyhmän suoraa, Niin jatkan. Taannoin Cassion luo ma yödyin, Ja hampaan kolotus kun mua vaivas, En saanut unta silmääni. Niin löyhä monell' ihmisell' on sielu, Ett' uness' asioitaan hokevat he; Ja niit' on Cassio. Unissaan hän huusi: "Oi, armas Desdemona, varull' ollaan, Lempemme salatkaamme!"