United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Antti itse ajoi etumaisena, murjotti ääneti, kantoi vihaansa ja joskus suutuksissaan riuhtasi hevostaan ohjaksista äyhkäisten sille: »Kuuletko sinä, senkin koni!» Vihaansa hauteessaan hän yhä vain sydämistyi. Erään mäen päälle tultaessa hän jo karjasi kaikella voimallaan: »Häh!» Korpi vain kaikui ja Kanasen Maija Liisa siunasi: »Hyvä isä siunatkoon sentään!»
Kaisa sai toistaa kysymyksensä ennen kuin Antti tointui selittämään: »Mikäpäs sillä Loviisalla lienee jaksaessa varsinkin terveyden puolesta, kun se pääsi sinne Vanhanpihan Ristiinan viereen hautuumaahan.» »Herra isä tokiinsa siunatkoon», huudahti silloin Kaisa silmät pyöreinä hämmästyksestä, ja lisäsi: »Mikä sen Loviisan nyt tappoi kesken ikäänsä!
Hauvin mahassa se Antti Ihalainen jo purjehtii Höytiäisessä», vahvisti Huttunen itsekin varmana siitä, että asia oli niin, sillä Liperissä uskoo yleensä jokainen omat puheensa. Kinnunen vielä tiedusti: »Mitenkähän sen hautaamisen kanssa käy tuommoisessa tapauksessa?
ANTTI. Ja sinä luulit ? HELENA. Suo anteeksi, isä, sinä et silloin ollut aivan selvällä päällä, ja sentähden luulin sinun tehneesi tuon rikoksen. MARIA. Rakas lapsi! ANTTI. Tyttö, tyttö! Enkö epäillyt jotakin tuonlaista! HELENA.
Ennen kuin renki oli ehtinyt irroittautua riehuvasta suomalaisakasta, oli Antti jo päässyt eroon rauenneen isännän käsistä, ja samassa hänen tavattomat kouransa harasivat rengin päätä ja tarrasivat miehen pitkään tukkaan. Renki, joka oli nähnyt isäntänsä kaatuvan, oli myöskin oivaltanut, miten väkevä Antti oli, ja seisoi nyt hiljaa pyytäen rauhaa.
Hän itse koetti olla levollinen niinkuin tavallisesti, mutta sittenkin näkivät paloniemeläiset, että Hannan kasvot loistivat ja että hän äkkiä oli kuin muuttunut nuoremmaksi ja vilkkaammaksi. Iisakkikin näytti pirteältä kuin nuoret miehet. Hanna ja Antti menivät taloon, mutta paloniemeläiset ja Iisakki kävelivät rantaan. "Onko vesi kääntynyt menemään?" kysyi Iisakki, joka oli yöllä nukkunut.
Ja nyt on hän vaikeassa taloudellisessa asemassa. Antti jätti jälkeensä paljo velkoja". "Kyllähän sinun on nyt hyvä hulluuttani moittia," sanoi Loviisa, "mutta en minä uskonut meidän taloudellista tilaamme niin huonoksi, kun aina Antin aikana elettiin niin pulskasti." "Niin, vaikka sanonkin sen nyt jälkeenpäin, niin sanon sen kuitenkin," keskeytti Lehtolan emäntä. "Te elitte aivan liian pulskasti!
Seh, tule tänne, pane pääsi tähän! Katselin rauhallisesti ja juttelin tavallisia asioita. Sitten työnsin hänet sinun syliisi. Kun niille niin tekee, niin ne eivät lähde, vaikka pudistaisi. Tarttuvat vaikka jalkaan ja jos eivät muuten pysy, niin pureutuvat kantapäähän kiinni. Antti ei puhunut siihen mitään. Mutta nyt hänen poskensa hehkuivat, ja yht'äkkiä hän villiintyi. Terve, miehet!
Hän oli jo hädässään mennä häntä etsimään, silloin kuuli hän kerrassaan pihaveräjän pauketta ja juoksi riemuiten ulos isäntää vastaan. "Hyvää iltaa armas Antti!" huusi Liisa jo kaukaa puolisollensa, "Jumalalle kiitos, että vihdoin olet kotona! Et usko kuinka levoton olin sinun tähtesi!" "Vai niin, ihmeellistä", vastasi Ojamylläri pilkaten ja pani huolella pihaveräjän kiinni.
Kaikkien ei käynyt yhtä hyvin. Pari viatonta maanviljelijää Helsingin lähistöltä teki vararikon ja Antin lanko, nuori suomalainen liikemies Kivimäki, katsoi parhaaksi pudistaa epäkiitollisen isänmaan tomut jaloistaan ja livistää Etelä-Amerikaan, suruksi ja kaipaukseksi kaikille velkojilleen, enin kuitenkin sille pankille, missä Antti työskenteli. Se hävisi enimmän kaikista.