United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Antti ei ottanut niitä edes totiselta kannalta, vaan nauroi joka sanalle. Saatpa nähdä, sanoi hän, kun tulet Helsinkiin, että niitä on paljon Eemilejä. Niitä on vesonut viime aikoina joka taholla. Ja monet meidän parhaimmat miehemme ovat jättäneet entisen kantansa, laimistuneet ja veltostuneet. Antti mainitsi useampia. Mutta onhan se surkeata! sanoi Heikki.
Minun tekee mieleni nähdä sinun talosi ja ehkä vähän enemmänkin", sanoi hän; "johan onkin pitkä aika kulunut siitä kun olin pohjoispuolen metsissä." "Olkoon menneeksi; Niila kyllä hoitaa kotityöt; minun tekee mieleni katsella ympärilleni täällä päin." Kun kevättyöt olivat tehdyt, päättivät Pekka ja Antti lähteä käymään Grillsin luona.
Sillä Pekan sisar Alma oli totinen ja vakava. Hänen sinisissä silmissään oli jotain äidillistä kiiltoa ja hänen koko olennossaan pehmoista, lämmintä hellyyttä. Hänellä oli pitkä, vaalea palmikko, joka valui alapuolelle notkahtelevia vyötäisiä ja taipui siellä niin miellyttävästi. Häneen rakastui Antti eräänä iltana, kun pidettiin puhdetta uunin hiiltyessä ja Alma soitteli salongissa.
Tietysti. Asiaan! Siihen yhteiseen suureen asiaan! Antti oli siis todellakin unohtanut! Koko puhe oli siis ollut hetken innostusta, jonka Heikki yksin oli ottanut täytenä totena. Antinkin mielestä siis tosiasiaan voi ryhtyä vain Helsingissä. Ja koko pitkä maallaolon aika rupesi samassa Heikistäkin näyttämään vain joltakin väliajalta, joltakin lomahetkeltä suuren elämäntyön keskellä.
Kun he olivat hieman hengähtäneet, sovittiin niin, että Antti jäi koirineen paikalle ja valmistaa yöpymispaikan. Pekan piti lähteä virtaa ylöspäin, Tanelin alaspäin tutkimaan, oliko hirvillä kahluuparkka sen yli; sellaisiin paikkoihin pantaisiin vartiot seuraavana aamuna, jolloin koira laskettaisiin irti ajamaan otuksia metsästäjän luo. Kukin tahtoi saada tehtävänsä kunnollisesti toimitetuksi.
"Niin", myönsi Antti, "kyllähän meitä onni auttoi, mutta Vappu on sittenkin tietävämpi muita akkoja; en tahtoisi vain joutua hänen vihoihinsa, ja varo sinäkin Pekka sitä!" "Minä en siedä hänen silmiään, vaikka hän onkin kaunis ja muhkea ihminen; en tottavie siedäkään; enkä ihan hevillä mene Grillsin mökille, se on varma."
Vappuhan oli vastikään uhannut sekä ihmisiä että elukoita, niin ettei kukaan uskaltanut hänelle tehdä pahaa. Antti ei sanonut tarvitsevansa Vapun apua. Hän kyllä itse pitäisi puolensa. Että Vapulla oli voimaa ja että hän oli "tietäjä", sitä ei voinut kukaan kieltää, mutta Antti ei tahtonut olla hänen kansaan missään tekemisissä.
NIILO. Kuin miekkain väike, kiilto kypärien, Niin jalo kunniansa loistakoon! Kuin sodan soitto, jyske joukkojemme, Niin kuninkaamme maine kaikukoon! ANTTI. Vaan minä kannan murhan kiväriä, Ja koston hirmumiekkaa paljastan, Jos ne ei auta, tartun kiinni kourin Ja muserran kuin karhun kämmenin. Sä, veljeni, jo kyllin taistelitkin, Sun vertäs valui tantereelle jo!
Antti kirjoitti kymmentä vertaa paremmin, kuin hän puhui. Kun minä sain hänen kirjeitänsä, sykki sydämmeni niin, että minä luulin sen olevan päässä, eikä rinnassa. Hän jumaloitsi minua, kultaseni, ja, kun minä luin hänen kirjeitänsä, tuntui minusta, kuin minussa olisi ollut kappale täydellisyyttä. Onpa sentään kovin lystiä, kun meitä jumaloitaan.
Mutta kun he juuri olivat Esplanaadin päässä, Ruotsalaisen teatterin kohdalla, he päättivät sittenkin poiketa Bulevardille. Se on rauhallinen, sanoi Antti. Muutenkin pidän minä aivan erikoisesti siitä kadusta. Juuri tällaisena lämpimänä syyskesän iltana vaikuttavat sen suuret puut aivan erikoisen tarumaisilta ja eteläisiltä. Se on taas Vanhan kirkkopuiston ansio, huomautti Soisalo.