United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mit' aikaisemmin palaat luoksemme, sen herttaisemmin olet tervetullut. Niin, sydän, kestä lujana! Niin, oikein! Käy vaikeaks se sulle. Ensi kerran näin saat ja saatat teeskellä. Sen kuulit: ei hänen oma mielensä se ollut, ne eivät hänen omat sanansa, Antonion ääni eikö kaikunut? Oi, varasi vain pidä! Kuulla saat sen pian joka taholta. Vain lujana! On vielä hetkisestä kysymys.
Kuningas annatti don Martin de Noronhan välityksellä hänelle saattueen, ja kaikki huomattavat henkilöt, joita hovissa oleskeli, saattoivat häntä myöskin ja viipyivät hänen seurassaan pitkän aikaa osoittaakseen hänelle siten arvonantoaan. Amiraali meni nyt Villafrancan kylän lähellä olevaan San Antonion luostariin, missä kuningatar oleskeli.
CASCA. Käy: Antonion hän käski laittaa sanan Sinulle, että huomenn' on hän siellä. CICERO. Hyv' yötä, Casca, siis! Täss' ilmain melskees' Ei ole hauska olla. CASCA. Hyvästi! CASSIUS. Ken siellä? CASCA. Rooman mies. CASSIUS. Haa! Cascan ääni. CASCA. On tarkka korvas. Cassius, mikä yö! CASSIUS. Yö sangen hauska kunnon ihmisille. CASCA. Ken taivast' on näin uhkaavana nähnyt?
Jos Brutus sallii Antonion luokseen Turvissa tulla, selvitystä saamaan Miks surman Caesar sai, niin Antoniolle Ei kuolleena niin rakas ole Caesar Kuin Brutus elävänä; ei, hän seuraa Uskollisesti onnessa ja työssä Tän horjuvaisen vallan vaarain kautta Jaloa Brutoa. Näin sanoi herrani. BRUTUS. On uljas, viisas roomalainen herras; Pahemmaks hänt' en koskaan luullut.
Vapauteen ihminen ei ole luotu, ja suurta ruhtinasta palvella on jalon miehen onni kaunehin. Niin on hän herrani, ja minä tunnen tään jalon sanan koko laajuuden. Siis vaiettava mun on, kun hän puhuu, ja tehtävä, kun käskee, vaikka järki ja sydän vastustaiskin innokkaasti. PRINSESSA. Niin tahto veljeni ei ole koskaan. Ja kun Antonion oomme saaneet taas, uus, viisas ystävä on tiedossasi.
MAECENAS. Se lie koko hurmoja se nainen, jos hän vastaa mainettaan. ENOBARBUS. Heti ensi näkemällä hän anasti Marcus Antonion sydämmen; se oli Cydnus-virralla. MAECENAS. Niin, siellähän se ilme nähtiin, jos ei ole kertojani omiaan pannut.
CLEOPATRA. Niin kyllä, niin: Antonius yksin saattoi Antonion voittaa; mut voi kuitenkin! ANTONIUS. Egyptitär, ma kuolen, kuolen! Hetken Vain tässä kalmaa viivyttelen, kunnes Viimeisen tuhansista suuteloista Huulilles painan. CLEOPATRA. Min' en tohdi, armas. Suo anteeks, rakkahani, min' en tohdi; Tapaavat mun. Tuo onnirikas Caesar Ei voittosaatollensa koristusta Minusta saa.
MAECENAS. Nyt Antonion täytyy hänet jättää. ENOBARBUS. Ei koskaan! Sit' ei tee hän! Tuot' ei naista Voi ikä kuihduttaa, ei tottumuskaan Vähennä hänen sulojensa voimaa. Muut naiset halun tyydyttäissään tympää, Tää ravitessaan synnyttää vain nälkää; Niin paheen jalostaa, ett' irstailunsa Pyhiltä papeilta saa siunauksen.
Hauska on saada jäädä Romaan, eikö niin?" "Ei minulle, minä haluaisin lähteä takaisin legionani luo." "Oh, siis et ole todella nähnyt Carinon circus-teateria, et komeita juhlapelejä, joita ainoastaan Romassa on mahdollinen toimeen panna? et ole ihaillut Antonion kylpylaitoksia ja niitten kalliilla kivillä koristettuja seiniä, etkä ruusulta hajuavia kylpöjä.
MAECENAS. Jos viehättää voi siveys, somuus, äly Antonion sydäntä, niin onnen osa On Octavia hälle. AGRIPPA. Lähtekäämme. Enobarbus hyvä, vieraakseni jääkää Tääll'olo-ajaksenne. ENOBARBUS. Nöyrin kiitos! Kolmas kohtaus. Seutu sama. Huone Caesarin asunnossa. ANTONIUS. Maailma ja mun suuret tehtäväni Poveltas joskus riistää mun. OCTAVIA. Sill'aikaa Rukoilen polvillani jumalia Sun puolestasi.