United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
JACHIMO. Kalvetkaa, jos voitte! Teidän timanttiinne Se vihittävä on. Ne pidän. POSTHUMUS. Zeus! Näyttääpäs vielä kerran. Sama onko, Min sai hän multa? JACHIMO. Sama, kiitos hälle! Sen veti ranteestaan; näen hänet vielä; Tuo sulo liike lahjan arvon voitti, Mut sille arvon toi. Sen mulle antoi Ja sanoi rakkahan sen olleen hälle. POSTHUMUS. Sen aikoi ehkä mulle lähettää.
Siihen ei ole kuitenkaan riittävää syytä; sanoihan jo Horatius aikoinaan, että jalo Homēros välistä nukahtaa. Il. Foiniksin tytär: Eurō´pē, jonka Zeus sonniksi muuttautuneena vei selässään kautta meren Foinikiasta Kreetaan.
Teitä jo muitakin vain kotimatkaan hän muka neuvois suoriamaan, sill' ettepä kai näe sortuvan koskaan korkean Ilionin; käsin suojelevin sitä varjoo Zeus isä kaitsevasilmä, ja rohkeat Troian on miehet. Noin hän virkki; sen vahvistaa kera-ollehet voivat, Aias, kumpikin airut myös, urot mieleväneuvot.
Silloin laivoilt' äkkiä pois hänet voitte te, hurja jos onkin, häätää, vaikka Olympon Zeus hänt' itsekin kiihtäis." Virkki ja sauvallaan järisyttäjä maan sylilaaja koski nyt kumpaankin, urovoimaa nostaen heihin; pontta hän loi jäseniin, väen virkeän sai käsi, jalka.
Kaiken yötäpä kaitsija Zeus tuhomerkkejä antoi kammokkain jylinöin, ja he tunsivat kalpean kauhun. Maahan maljoistaan valahuttivat viiniä, ennen juoneet ei, kuin Zeus sai korkea vuodatusuhrin. Vihdoin heittyivät unen hoivaa-antavan helmaan. KESKEYTYV
Mut korskeamielet epeijit saarsi jo kaupungin, tuhon sille jo uhkasi tuottaa, 733 vaan oli ottelon työläs työ heill' eessä sit' ennen; sillä kun loistavan auringon valo valkeni maille, rynnistimme me päin, Zeus turvana ynnä Athene.
Virkki ja vaunuiltaan tamineissaan karkasi maahan. Tuon näki Patroklos, päin vaunuiltaan heti syöksyin. Niinkuin kotkaa kaks nokin käyrin, koukerokynsin 428 tunturin harjall' ottelemaan kovin kiljuen yltyy, noinpa nyt kiljuen karkasi myös päin urhoa urho. Tuon, sydän surkua täynnä, jo huomasi Zeus Kronossynty, virkkoi Hereä näin, sisar-puolisoaan, puhutellen: "Voi, kova kohtalo!
Virkki, mut tuskan pilvi jo Hektorin varjosi tumma; astui päin eturintaa hän, asu välkkyvä yllään. Aigis-kilven Zeus sataripsun tempasi silloin, kaameavälkkehisen, laet Idan peitteli pilviin, kilpeä leiskuttain salamoitsi ja jylhänä jyskyi, voittoon työns urot Ilionin, pakohonpa akhaijit.
Zeus näet soi pojan syntyä mulle ja kasvaa, urhoist' uljaimman; kuin puun vesa nuori hän nousi; niinkuin tarhan tainta ma kasvatin häntä ja kaitsin, rantaan Ilionin hänet laitoin kaarevin laivoin, vastaan miehiä sen; mut en tervehtää, halaella jälleen saapuneheks saa häntä ma Peleun linnaan. Kons' elon ilmojen valkeutt' on näkemässä hän vielä, tuskia kärsii hän, enk' auttaa voi minä lainkaan.
Noin Patroklon luona nyt Zeus hevot saatti ja miehet nuo kovat kärsimähän sinä päivänä. Tietämätönpä kumppanin kuolost' aimo Akhilleus viel' oli tyyten, sillä he ottelivat nyt laivoist' eempänä tuolla Troian muurien alla. Hän siell' ei ystävän luullut sortuvan surmaan, vaan taas saapuvan, porttien luokse tien pysähyttyä.