United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Raaka skyyttalainen, Tai tuo, jok' omat sikiönsä ahmii Ahnaasen nälkäänsä, on sydämellen' Yht' armas, hellä, läheinen kuin sinä, Muinoinen tyttäreni. KENTIN KREIVI. Kuninkaani,
Kun halpa mies hän oli valtiossa Ja valtaa vailla, vihasi hän teitä Ja vastusteli oikeuksianne Ja vapauttanne kansalaisina; Nyt valtaan tulleena ja arvovirkaan, Jos kansan vihamiehenä hän pysyy Yht' ilkeenä, niin teille kiroukseksi On äänenne.
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi.... Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen? Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen. Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi? Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.
YHT
Yrjön karkaamistapaa ei nyt enää sopinut käyttää, kun Legree varsin hyvin tiesi sen. Soille ei myöskään käynyt kätkeytyä, ainakaan lähitienoille, sillä sieltä oli koirain helppo löytää. Viimein hänelle yht' äkkiä joutui mieleen uusi ajatus. Niin sen piti käydä ja silloin se oli onnistuva.
Yht' älkää pitäkö; ei, ryöstelkää Yks toistaan! Tuossa kultaa! Kurkut poikki! Ken kohtaa teit', on varas. Pois Ateenaan! Taloihin murtaukaa! Mit' ikään viette, On varkaan omaa. Yhä varastelkaa, Vaikk' annankin ma teille tuon; ja kulta Tuhotkoon teidät kaikitenkin! Aamen? 3 VARAS. Hän on melkein manannut minut pois ammatistani, kehottamalla minua siihen.
Totisen uskon, suoran sydämen hänessä huomaat ensi katsannolla, ja hyv' on olla sun, niin rauhainen kuin alla oman kotikatoksen ja oman isän turvissa on olla. Yht' älä nimeä sä lausu vaan, se muistost' ikipäiviks haihtukahan: hän valmis kaikkea on kuulemaan, mut Viaporia jos mainitaan, on rauha poissa, myrsky valloillahan.
Siis nähdä häntä, jota himoitsin niin vähän nähdä, nähdä, päättää, etten pois silmistäni koskaan laske. Päätös mik' on se? Aie, teko; vaan mä kärsin, mä kärsin vain. On yhtä: nähdä hänet ja tuta, että kiinni kietoutui jo häneen. Yht' on se ja siksi jää. Erillään hänest' elää sit' en voi ees ajatella, kuolo ois se mulle, ois sielläkin, miss' ikään kuolon jälkeen me liemme.
Ei suututa häntä se vastuu, vait miestä hän tarkkaa vaan. Ja min katsoi hän miestä kohti, sen korkeni vartalo, ja min vaieten viipyi, jo hohti, jo selkeni katsanto. »Mies, kuules», huusi hän, »mistä sait moisen sa miehuuden? Se on aioista entisistä, nous keskeltä hurmehien. Ei mulle se tuntematonta, hyvin tunnen sen ennestään; yht' uljaana monta, monta näin kuolemanhetkellään.
Inehmo rajoitettu voinut syytä ei sovittaa, kun langeta niin alas ei voinut nöyränä ja kuuliaisna kuin ylös pyrkinyt ol' uhmassansa; ja siitä johtui, ettei itsekauttaan inehmo voinut sovitusta antaa. Siks täytyi Luojan polkuansa omaa yht' taikka kahta taikka kumpaistakin inehmo auttaa eloon entisehen.