United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mutta mitä te ajattelette, eversti?« sanoi don Juliano, joka samassa tuokiossa liittyi heihin. »Emmekö juuri lähesty pelastumisen hetkeä?« »Kuka ties,« sanoi eversti surullisella katseella. »Oletteko aivan varma siitä, että he ovat vuorella? Voitteko varmaan vakuuttaa, etteivät he vielä ole antautuneet?« »Sen teen minä, sennor,« keskeytti Henry Tresillian vilkkaasti.
Se on vaan varmaa, että kirkastaminen tapahtui korkealla vuorella. Paljon on väitetty sitä vastaan, että kirkastusvuori olisi ollut Tabor, ja erittäinkin sen nojalla, että Tabor Jesuksen aikaan luultavasti oli tiheästi asuttu eikä siis lainkaan yksinäinen paikka, jommoista tilaisuus sellainen, kuin kirkastaminen, ehdottomasti vaatii.
Minä seisoin korkialla vuorella, Viheriäisessä laksossa; Näin, näin minä laivan seilaavan, Kolme kreiviä laivalla. He laskivat laivan rannalle, Kävit maallen astumaan; Ja se nuorempi kreiveistä kaikista Tuli minua kihlaamaan. Hän otti sormuksen sormestaan, Ja se oli kultainen. "Katsos nyt, minun piikani ihana, Sinä saat tämän sormuksen." "En ota minä ouoilta sormusta; Mua kielsi mun äitini."
Mut kauniimpi koittoa päivän Ja lempeempi auringon laskuu Hän hymyten luokseni käy, Mä syliini kierron immen, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee. Mun sydämmein autuudest' sykkyy Ja taivaana otsani loistaa, Kosk' seison täss' impeni kanss', Täss' vuorella sammaleisell', Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee.
Sentähden nimittivätkin meidän pojat tämän kaupungin "Pienen kakun kaupungiksi". Se oli kuitenkin hyvä, että saimme olla katon alla eikä niinkuin Balkanin vuorella tuulten, pyryjen ja pakkasten käsissä, sammuvain nuotiotulien ääressä, monesti myöskin leivättä. Helmikuun 14 päivän olimme samassa majatalossa istuksellen ja jutellen keskenämme kaikenlaista mitä sattui.
Kun äsken tullut indiaanijoukko niin hitaasti kuin mahdollista oli kulkenut kapeissa joukoissa meksikolaisten ohitse, ohjasi se tiensä Zopiloten leiriin, jossa sitä tervehdittiin koko illan hurmaantuneella riemastuksella. Yön tullen sytyttivät kojoteerot suuria tulia ja aavikon hiljaisuutta häiritsivät ainoastaan vahtimiesten kurkkuäänet. Useimmat nukkuivat vuorella.
"Minunkin isäni lepää siellä, enkä minä ole saanut isääni pitää niinkauan elossa kuin sinä", sanoi Faller. Lents käveli edellä, vuorta ylös. Mikä tuo valkoinen on, joka liikkuu tuolla ylähällä vuorella? Kukahan se siellä on? onko se mahdollista? Eikö se olekaan totta, että äiti on kuollut? Niin, ei hän sitä kestä, hän tulee varmaankin takasin... Sisällisesti vapisten katseli sureva sinnepäin.
Hirventappaja ajatteli, että jos hän kerta pääsisi näin kauas, huomaisivat hänet kyllä hänen ystävänsä, jotka olivat järven toisella puolella, ja siinä tapauksessa kiiruhtaisivat he epäilemättä avuksi. Ruuhessa maatessaan tarkasti hän vuorella olevien puiden latvoja, jotta niiden avulla voisi päättää minnepäin se kulki.
Kohta tietäjä lyylin laittoi, saneli pyhäksi salmen suun, kummun kuusesta oksat taittoi, julisti vuorella Jumalan puun, lepikön aitasi Hiiden haaksi, asuma-ahoksi vainajain, nimitti niemyen Suomenmaaksi Ukolle uhreja teurastain.
Menkää nyt ystäväimme luoksi ja sanokaa heille, että he taistellen peräytyvät pohjoiseen päin, kun minä Rogerin kanssa viettelen veneitä länteen päin. Tuolla korkealla vuorella yhdymme jälleen ja tuumimme sitte paraasta yhteisestä pelastuskeinostamme."