United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Volumnia. kuiskasi hän levottomasti, missä minä olen kuullut tuon laulun? Niin, nyt tiedän. Minä olen kuullut sitä näitten monien vuosien kuluessa, ja välistä on se vastoin tahtoanikin soinut korvissani. Niin, se on se laulu, jonka meidän poikamme kerran sävelsi minun syntymäpäivikseni. Se on tallella sinulla, Volumnia. Sano, Volumnia, onko tämä unta?
COMINIUS. Aina yhdenlainen! CORIOLANUS. Sama Menenius! AIRUT. Tie auki, syrjään! Kätesi, teidän myös! Mut ennenkuin Saa varjostaa mun päätän' oma suoja, Patriisein luona täytyy minun käydä, Joilt' olen, paitsi terveisiä, saanut Myös kunniaa. VOLUMNIA. Siis täytettynä näen nyt Mit' olen toivonut ja mitä mielen' On suurta kuvaillut; vain yksi puuttuu, Ja sit' ei varmaan Rooma sulta kiellä.
VOLUMNIA. Laula, hyvä lapseni, tai ainakin puhu vähän hauskempaa. Jos poikani olisi minun mieheni, niin totta maar enemmän iloitsisin hänen poissa-olostaan, kun hän sillä mainetta saavuttaa, kuin hänen syleilyksistään kotona vuoteessa, olkootpa ne kuinka hellät ja rakkahat hyvänsä.
VALERIA. Ettekö ulos ovesta? VOLUMNIA. Hänen täytyy kuin täytyykin. VIRGILIA. En, oikein totta, suokaa anteeksi. En astu kynnyksestä yli, ennenkuin mieheni sodasta palajaa. VALERIA. Hyi! Järjetöntähän noin on huoneeseensa salpautua. Tulkaa nyt hyvän tuttavan luoksi varpajaisille. VIRGILIA. Toivon, että hän pian parantuisi, ja tahdon rukoilla hänen puolestaan, mutta tulla sinne en saata.
Todellakin, Volumnia, sinä olet ollut minulle ystävällinen monella muotoa, ja minun pitänee sanoa olevani jossain määrin kiitollisuuden velassa sinulle kaikesta, mitäs olet tehnyt minulle ja ollut minulle näitten viidenneljättä vuoden kuluessa. Välistä tuntuu melkein surkealta, että meidän pitää erota, mutta luulenpa sittenkin, että olemme päättäneet kohdalleen.
Minä puolestani olen jo vanhanpuoleinen mies, mutta yhä vaan minäkin soisin eläväni, niin kauan kuin vain koossa pysyn. Eipä silti, että minä olisin erittäin onnellinen. Volumnia, vaimoni, lupaa minulle parikymmentä vuotta, jos vaan hoidan itseäni hyvin. Mitäs te siitä arvelette? Vieras rupesi nauramaan.
CORIOLANUS. Jalo Publicolan sisar, Rooman kuutar, Saasteeton kuin jääpuikko, joka, lumest' Ani puhtahasta kiteyneenä, riippuu Dianan templissä. Valeria armas! VOLUMNIA. Ja tässä itsestäsi halpa ote, Jok' ajan vaurastuttamana saattaa Sun kaltaisekses tulla.
SICINIUS. Mitä sitten? VIRGILIA. Mitä sitten! Perisi hukka silloin sinun heimos. VOLUMNIA. Sekasikiöt ja kaikki. Kunnon mies. Kuin monta haavaa saitkaan Rooman tähden! MENENIUS. No, no, no, hiljaa! SICINIUS. Josp' olisi hän vastakin kuin ennen Palvellut Roomaa, eikä sitomaansa Sidettä itse päästänyt! BRUTUS. Niin, jospa! VOLUMNIA. Niin jospa!
Ystävät ne kyllä koettivat minua estellä ottamasta sinua. Aivan niin, sanoi vanha rouva kuivakiskoisesti; ystävät ne minuakin koettivat estellä ottamasta sinua. Olisit totellut heitä, Volumnia, huokasi mies, heittäytyen tuolin selkämystä vastaan.
VOLUMNIA. Nähkääs, tuossa on kirje häneltä, senaatti on saanut toisen, hänen vaimonsa kolmannen, ja luulenpa että on teillekin kirje kotonanne. MENENIUS. Koko minun taloni tänä iltana pemutkoon! Minulleko kirje? VIRGILIA. Niin, varmaankin on siellä kirje teille; olen nähnyt sen. MENENIUS. Minulle kirje!