United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
VOLUMNIA. Viha ruokani on: itseäni syön mä. Ja nälkään kuolen ravinnosta. Tulkaa!
Rohkenen sulkeutua suosioonne. VOLUMNIA. Kunnon Menenius, Marcius, minun poikani, lähenee. Junon tähden, älkää meitä viivyttäkö! MENENIUS. Haa! Tuleeko Marcius kotiin? VOLUMNIA. Tulee, kunnon Menenius, ja suurimmat kunnianosotukset ovat hänen osakseen tulleet. MENENIUS. He, Jupiter, ota lakkini ja kiitokseni! Heleijaa, Marcius tulee kotiin! MOLEMMAT ROUVAT. Niin, hän tulee.
KAMARIROUVA. Valeria rouva tääll' on, hyvä rouva. VIRGILIA. Suvaitkaa minun poistua. VOLUMNIA. Et, sit' et saa. On niinkuin kuulisin ma miehes rummun Ja näkisin, kuin tukasta hän laahaa Aufidiota; volskilaiset säikkyy Kuin lapset karhua.
Ja kuulehan nyt, Volumnia, mitä tahtoisin mieleesi painaa: jos naapurit tulevat tänne tiedustelemaan meidän keskinäistä väliämme, niinkuin naapurien tapa on, niin sano heille, ett'emme me eronneet vihapäissä, vaan että olimme kyllästyneet toisiimme. Jos he sitten lähtevät utelemaan vielä enemmän, niinkuin naapurien tapa on, niin käske heidän mennä hiiteen, ja sillä hyvä.
VIRGILIA. Oi, taivaan vallat! CORIOLANUS. Pyydän, vaimo, älä VOLUMNIA. Periköön rutto Rooman ammatit, Ja surma kaikki käsityöt!
Nyt olet suunnalta pois, virkkoi Volumnia tyynesti, isännän avatessa kellokaapin ovea. Min'en ole milloinkaan ollut Winchesterissä. Niin, se on totta se, vastasi kelloseppä, kääntyen vaimonsa puoleen, et ollutkaan mukana. Se oli onnellisin päivä, mitä minulla milloinkaan on ollut. Winchesterissä veti kaikki huomiotani puoleensa.
Mutta inhimillisen laskun mukaan on meillä kummallakin vielä parikymmentä vuotta jäljellä, ja se aika tulee meidän käyttää niin hyvin kuin suinkin osaamme. Kaksikymmentä vuotta, jo siinä ajassa ennättää yhtäkin saada aikoin. Hassuinta kaikesta, sanoi kelloseppä, silitellen mustaa kissaa, hassuinta kaikesta, Volumnia, on se, ett'emme ole koskaan ennen tätä ajatelleet.
Mut, jos sen teette, kuulkaa ensin tämä: Mit' olla vannoin myöntämättä, älkää Sit' ymmärtäkö kielloks. Vaiti siitä, Väkeni että päästäisin, ja Rooman Käs'työläisien kanssa sopisin; Vait siitä, luonnottomalt' että näytän; Vihaani, kostoani järjen jäillä Te ette lauhduttaa voi. VOLUMNIA. Vaiti, vaiti!
Ei, rakas ystävä; ei se ole unta, vastasi vanha rouva. Se on todellakin meidän poikamme säveltämä laulu. Muistatko, kuinka ylpeitä mc olimme siitä? Me toivoimme hänestä niin paljon, eikö niin? Hän oli niin lahjakas kaikin tavoin. Ralph raukka! Kuinka ne palajavatkaan kaikki, nuo entiset muistot, Volumnia! kuiskasi kelloseppä. Tuntuu kuin kaikki tuo tapahtuisi nyt juuri.
Onnen päivinä oli minullakin kaunis viulu. Siitä on pitkä aika nyt. En luullut silloin, että minusta tulee kuljeksiva soittoniekka, jonka sävelissä lapset ja tytöt tanssivat ja miehet juovat. Minussa oli kunnianhimoa silloin. Onkos nyt? kysäisi Volumnia Webster, vetäen takan oikealta puolelta esille paistinvarrasta.