United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Traddles, siitä velvollisuudesta, johon sitouduin, kun toistin nuot peräyttämättömät sanat: 'minä, Emma, otan sinut, Wilkins'in'. Minä luin eilen illalla yökynttilän ääressä vihkisanat ja se päätös, johon siitä tulin, oli se, etten koskaan voisi jättää Mr. Micawber'ia. Ja", jatkoi Mrs. Micawber, "vaikka on mahdollista, että käsitykseni vihkisanoista on väärä, en minä ikänä sitä tee!"
Peggotyn luvattu kirje kuinka lohduttava se kirje oli! saapui, ennenkuin lukukausi oli monen viikon vanha, ja sen muassa kakku oikeassa orangien pesässä ynnä kaksi pulloa esikköisviiniä, Nämät aarteet minä laskin, niinkuin sulasta velvollisuudesta, Steerforth'in jalkojen juureen ja pyysin häntä jakelemaan niitä.
Minua kutsuttiin silloin yht'äkkiä pois, suureksi osaksi omaa tahtoani vastaan." "Niin; minun mieheni sanoi että te ryntäsitte hänen luotansa huudahtaen jotain velvollisuudesta." "Aivan oikein; järkeni, ja voin sanoa omatuntonikin säikähtyivät äkkiä erittäin tärkeän ja minulle vallan uuden asian johdosta.
Se, minkä Simonson oli hänelle sanonut, vapautti hänet siitä velvollisuudesta, jonka hän oli suorittaakseen ottanut ja joka heikkouden hetkinä näytti hänestä raskaalta ja oudolta, ja kuitenkin teki hänelle jokin asia sekä pahaa että kipeätä.
Ethän sinä velvollisuudesta vaan ole minulle uskollinen, Antti? Ethän? Eihän se ole pakosta? Sano, jos olisit vapaa, jos saisit uudelleen valita, ottaisitko minut? Antti, vastaa rehellisesti, minuako vaan haluaisit omaksesi. Kuule, Liisi, tämä alkaa minua vaivata. Miksi et vastaa? Siksi, että kysymyksesi on niin peräti järjetön. Hänen kylmyytensä loukkasi minua.
Tuon olisit voinut sanoa ennen. Täytyykö minunkin ruveta sinuttelemaan kaikkia noita lyhyttukkaisia, lasisilmäisiä sulottaria?" "Täytyy." "Mutta Eksköld " "Rauhoitu nyt kumminkin. Koska sinä olet vain väliaikainen, pääset luultavasti siitä velvollisuudesta. Muutoin voin sinua lohduttaa sillä, että nuo luetellut sulottaret eivät ole ollenkaan niin peloittavia kuin syrjästä katsoen luulisi.
Myöhemmin otti hän kehoituksesta vastaan rauhatuomarin viran, jota unkarilainen aina teki ex nobili officio jalosta velvollisuudesta eikä sen vuoksi, että hän olisi tarvinnut sitä, sillä siitä ei lähtenyt mitään hyötyä: maksut ja lisätulot riittivät tuskin asianomaisiin kulunkeihin.
Rivi riviltä tunsi hän sieluntuskiensa lieventyvän, ja kun hän jälleen asettui levolle, tuntui hänestä, ikäänkuin hän olisi yhdellä tahdonvoimansa ponnistuksella kerta kaikkiaan vapautunut velvollisuudesta, joka oli pitkät ajat raskaasti painanut hänen mieltään. »Tahdotko, Regina», kysyi hän seuraavan päivän iltana, »ottaa kenenkään näkemättä viedäksesi tämän kirjeen pappilan neidille?»
Yhä enemmän astui Anteron eteen vaivaava kysymys, eikö Karoliina ehkä vain hienotunteisuudesta ollut tahtonut päästää häntä tästä velvollisuudesta. Antero puolusteli itseään sillä, että hänhän oli kysynyt, tarvittaisiinko häntä täällä, ja siis tarjoutunut jäämään. Karoliina itse ei ehkä ollut sitä ajatellutkaan.
Suuret ovat tulleet vakuutetuiksi siitä, että sotilas tekee heidän hyväkseen omasta halustaan varsin vähän, velvollisuudesta ei paljoakaan enempää, mutta kaikki oman kunniansa tähden. Mitäpä he siis luulisivat olevansa häntä kohtaan velkapäät? Rauha on tehnyt useat meikäläiset heille tarpeettomiksi, ja lopultakaan ei kukaan ole heille korvaamaton.