United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pistän kättä kiukahalle: kivet kylmät kiukahassa; käännän kättä hiilokselle: hiilet kylmät hiiloksessa. "Veikko lautsalla lamovi, päässä pankon pöllöttävi, syli syttä hartioilla, vaaksa muulla vartalolla, kyynärä kyventä päässä, kortteli kovaa nokea. "Kysyi veikko vierahalta, tutkaeli tullehelta: 'Mistä vieras veen takoa? Minä vainen vastaelin: 'Etkö tunne siskoasi, entistä emosi lasta?
Kuin ujous on puron ulpukan, niin punerrus posken on puhtahan. Niin lemmen tuntehin, tuskineen kävi neitonen viertä nyt virran veen. Hän tavata tahtovi armastaan, joka joella juottavi orhiaan. Hänen mielensä laaja ja lämmin ois, jos onnensa uneen hän uskoa vois. Mut ah! Khimairan hän tuntee tuon, jok' asuu alhossa Hornan suon. Niin monen on surma jo sulhaisen tuo miesten päänmeno hirmuinen.
Ei vaipune kuohut veen? Jo voimassa vetten painon Nyt syöksymme syvyyteen!
Kuin sammakko, mi seisoo kurnuttaen, veen päällä kuono, siihen vuoden-aikaan, kuin tähkäpäitä maalaisvaimo tuumii: niin jäässä seisoi sinivaljut varjot, siit' esiin pisti vain päät häpeävät, kalisi hampaat haikaroiden nuottiin. Jokainen katsoi alaspäin; suu kantoi kylmyyden todistusta, silmä kertoi sydämen todistusta murheellisen.
Kreiv' Pietari lausui: "Ratsuni saat, Sa koiras vetoon myönnä, Sulo Märthan laulan ma seurahain Jo tänään sydänyönä." Kun sydänyö nyt saapui niin, Kreiv' Pietari lauloi julki, Yli virran ja veen, yli metsän ja maan Sävel vieno kiirien kulki. Vait korpikuuset ne kuuntelee, Ei pauhaa virran koski, Yön tähdet ei tuikkia muistakaan, Kuu värjyy kalvasposki.
Kun pelotti, lauleli pelkonsa pois ken valjuna raukkana seilata vois, kun yllänsä taivahat siintävät kaartuu ja ehtoolla Pohjolan tähtönen koittaa, kun alla on vihreän läikkyvät laineet ja aamulla tuuloset mastossa soittaa! Yli aaltojen vahtoisen harjanteen, yli kauvaksi häipyvän läikkyvän veen, näki venhossa istuva maata, maata, joka päivyen kullassa hohti.
Maan järisyttäjä hankoineen edell' itsepä riensi viskoen kuohuihin koko muurin pohjia myöten, roukkiot hirtten, paatten, akhaijein työt ani-työläät; hiekan peittoon hiertäen taas tasatantereheksi Hellesponton virtavan veen teki rantamat pitkät, kons' oli murskana muuri; ja uomiins' ohjasi sitten virrat vierimähän taas ennalleen vesin armain.
"Koskas sieltä kotihin käännyt, Poikani poloinen?" "Konsa korppi valkenevi, Muorini kultainen." "Koskas korppi valkenevi, Poikani poloinen?" "Konsa hanhi mustenevi, Muorini kultainen." "Koskas hanhi mustenevi, Poikani poloinen?" "Konsa kivi veen päällä pyörii, Muorini kultainen." "Koskas kivi veen päällä pyörii, Poikani poloinen?" "Konsa höyhen pohjaan painuu, Muorini kultainen."
Riemuja kuoroin kuulemme sieltä: Karkelo keijuin käy yhä leijuin, kunnes kuin ihmein kaikki jo hajoo. Toiset ne vajoo varjohon puiden, tai utuvihmein liehuen liitää, veen yli uiden; toiset ne kiitää auvossa lemmen pois yhä valoon, Tähtölän taloon, hehkuja hemmen suutelemaan. MATKAMIEHEN Y