United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yli tyynen lampuen soudeltiin suvi-illalla immen kanssa, ja silloin Laina se lausui niin alas katsoen aatteissansa: »En tahdo ma katsoa taivaaseen, vaan katselen järven pintaan; on aurinko astunut alle veen ja laskenut lammen rintaan. Ja päälläpä päivyen heijastuu siell' untuvahattara hieno ja rantaman lempeä lehmuspuu ja ulpukan umppu vieno.
Hän nousevi niin kuni helmasta veen, Ja vaipuvi sieluhun hurmauneen. Venus, terve, oi, sullen! Hartaushetki. Apekides ja natsarealainen olivat saapuneet Sarnuksen rannalle. Tuo joki, joka nyt on ehtynyt pieneksi puroksi, virtasi muinoin iloisena mereen, kantoi aalloillaan lukemattomia laivoja ja sen kalvoon kuvastuivat Pompeijin puutarhat, viiniköynnökset, palatsit ja temppelit.
Tuo silloin laineilta laulu soi: Ain ollut hän ei kivi kuollut, hänet myös elonhehkuhun Luoja loi, hän myös on lempinyt, huollut, mies saarelle nous, pois aamulla sous, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Ja tuuli kun joskus tyyntyy sekä taivas seijastuu, niin kaunihit kangastukset veen pintahan heijastuu. V
Hän kertoi kauneudesta keväimen, mi tullut taas ol' Salojärvellen, hän kuvas rannan kukat, kuikat veen ja metsän tapaukset tarkalleen. Myös maista kaukaisista kertoi hän ja kaupungeista, kansoist' etelän, hän kaikki tunsi, vaunut valtojen ja herrain herkut, riemut rikasten.
Joutuin satuloi hän ratsun, lippu liehui kädessäin: Sortuvan Montfortin luona surmanuoleen hänen näin. »Veriin syliini hän vaipui, vaan ei haava poltteellaan, kuolo kiroukses alla tuotti tuskaa eroovaan. Ojentaa hän sulle tahtoi kättään yli veen ja maan: Ei sua kohdannut, ja niin hän tätä kättä painoi vaan. »Silloin, kuten Autafortin, voima multa murtui, oi!
Ma sanoin itsekseni: Tää kai kansa on se mi kadotti Jerusalemin, kun lihaa poikansa Maria nokki. Olivat silmäkuopat heillä niinkuin kivetön sormus; ja ken lukee omo kasvoilta ihmisen, nyt m:n näki. Ken uskois, että halun suuren nostain niin vaikuttais veen näky, heelmän tuoksu, joll' ei hän tietäis, kuinka tapahtuu se?
Sankkana tunkihe päin vihamies, etumaisena Hektor rientäen tietään, kuin iso kallionlohkare vyöryy, jyrkänteeltä kun sen alas tempaa talvinen tulva, syöksyvän veen tuet syötyä pois kiven ankaran alta; kimpoillen kivi kiitää tuo, puut ryskyen kaatuu, vaan pysähyttämätönnä se pyörii, kunnes on tullut täys tasamaa; jopa seisahtuu meno vinhakin silloin: noin meren ääreen asti nyt tuokion uhkasi Hektor surmaten leiriin syöstä akhaijien, laivojen keskeen; mutta kun päätyi päin rivikuntia rintaman taajan, niin uros seisahtui liki niitä, ja poiat akhaijein keihäin kärkeväpäin sekä miekoin iskien vastaan pois hänet torjuivat, ja hän väistyi häätyen taapäin.
Sanoi kerran mennessänsä: "Elköhön minun isoni Sinä ilmoissa ikänä Vetäkö veen kaloja, Tahi saako siikasia, Tältä suurelta selältä, Tahi laajalta lahelta!" "Elköhön minun emoni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Panko vettä taikinahan, Vettä vellihin kokeo Tältä laajalta lahelta, Leviältä lietteheltä!"
Niin silloin Ahtolan impi se astuvi linnastaan, sen seiniltä soihdut tempaa ja tarttuvi valtikkaan, yön synkäksi taivahan lientää, vihan vaahtohon vellovi veen, ja sortajan haahden hautaa hän pauhulla pauvanteen.