United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me kiidämme, kunnekka siukuen Me syöksymme säihkyhyn lähtehen; Kun kohoomme höyhenet valuen sitten, Veen vihmomme keskehen kukkasitten. Me hehkumme, hehkumme. Kuule!
Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,
Yht' oli huolissaan Menelaos pois uni luopui myös hänen luomiltaan vavisutti se vaara, mi vartoi urhoja Argos-maan, hänen vuokseen jotk' oli tulleet kimppuun Ilionin sodin tuimin veen yli aavan. Ensin harteilleen leveöille hän pantterintaljan kirjavan heitti ja kiireelleen kypärinsä jo nosti vaskenvälkkyisen, käsin koppoi jäntevin keihään.
»Nyt heljä heinäkuun on sää, saa minut huomenhetki tää niin outoon mielialaan, mies nuori, metsän lehtohon, suvisen ilman sulohon nyt tullos, sinne halaan; tää päivä juhlapäivä on.» Soturi vanha lausui näin, sivulle verkon siirrältäin, mua kädest' otti, johti; ja kautta kylän hiljalleen vei meidät kukkapolku veen sinervän rantaa kohti, sen hempeen kastehelmiseen. Oi ihanuutta ilman, maan!
Mielelläni sentään ma työtäni teen. Katselen kauvas yli vierivän veen, katselen kauvas kohti elon kukkarantaa, kuplaset aatostani kulettaa ja kantaa. Muistelen tummuutta Tuonelan yön. Ajattelen raskautta raatajan työn. Tuntoni on puhdas ja mieleni on tyyni, parempi jos pestävinä oisi omat syyni! Kurjia kuinka jos lie ihmiset, kerran ne on iloinneet ja nauttinehet.
Kule kullaisna käkenä, hope'isna kyyhkyläisnä, siirry siikana sivutse, veteleite veen kalana, viere villakuontalona, kule pellavaskupona, kätke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, jottei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi!
Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,
Kuten huomaat silmin sa huikaistuin, olen sorjempi Sophrosyne; olen aistien hurma ja armaus. elon pimeän valtoja vastaan, kun painavi päivien harmaus, yö, kuolema liioin lastaan. Olen vaistojen virta ja välke veen, olen viettien vienous hellä; mitä haavoitti taisto, sen terveeks teen ma hetkien hempeydellä.
Sorsat kaislikossa souti, kalaparvet karkeloi, tuomilehdon lentosuukot vastarannan tuuli toi. Ilakoiten impi kulki rantamata virran veen, somer soitti, hiekka helkki alla Annin askeleen. Suven vienot vihkilaulut kaikui munkin mielessäin, kun ma virran äärtä kuljin armas impi vierelläin. Soita somer, helkä hiekka, laula laine huoleton, ilakoitse impi nuori! lyhyt Suomen suvi on. KUUSI JA L
Hänen kertoivat kotiinsa saapunehen yli myrskyisän maan, yli vyöryvän veen pyhän Jumalan leimuavaan sydämeen. Syksyllä 1915. HELE