United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uskallanko toivoa että suotte minulle anteeksi. VARRO. Sen olen aikaa sitte tehnyt. KATRI. Voimani ovat niin lopussa että töin tuskin jaksan laahustaa itseäni seinästä kiinipitämällä. LIINA. Nähkääs, herra tohtori, mieheni on viime aikoina aina ollut huonolla tuulella. Kuten tiedätte, tutustuimme me pelkästä sattumasta toisiimme, ja naidessaan minut oli hän jo melkein vanha nuorimies.
HERTTUATAR. Varro, mukaan tulen. Siis. Ei teillä syytä. Menkää, hyvä armo; Aarteenne, tavaranne mukaan viekää. Pois tässä annan teille sinetin. Niin totta onni mulle hyvää suokoon, Kuin minä teille sekä huoneellenne. Pois tulkaa, pyhäkköön ma teidät saatan. KOLMAS N
VARRO. Kaikki, jotka sinun tuntevat, tietävät että sinä olet kunnon mies, paikassa missä hyvänsä, tietävät myös, ettei sinulla ole onnellinen perhe-elämä, vaan sitä he eivät tiedä miksi, enkä minäkään, vaikka olen paras ystäväsi, saa teistä oikeata selkoa, sen vaan näen että ei kaikki ole niinkuin pitäisi olla noin kunnon miehen kodissa kuin sinä olet.
Mitä tämä merkitsee? Kuinka kehtaat sinä piiloutua naimattoman herran kanssa varjostimen taakse? ANNA. Se merkitsee, että Varro ja minä tahdoimme antaa kihlauksemme tiedoksi oikein loistavalla tavalla. Samassa kuin tulenvarjostin kaatui, alotimme avioelämämme suuren draaman ensi näytöksen. KAARLO. Avioliitto ei ole ensinkään draamallinen; se on vaan sarja kohtauksia.
VARRO. Luonnollisesti ei, mutta luulin minä sentään teidän esiintyvän housuihin ja takkiin, eikä mustaan hameesen puettuna. RIIKKA. Saman sanon minä. OORTTA. Hiljaa Riikka! Minä, Jumalan kiitos, ymmärrän kylliksi hyvin mikä on sopivaa. Minä en tahdo näytellä kuningas Duncania miehen vaatteissa.
3:S PALVELIJA. Voi nuorta, raukkaa herraamme! GIOTTI. Ken siellä? PISANO. Lain nimessä, avatkaat! VARRO. Herra Pisano. Avatkaat hänelle. PISANO. Mikä kauhistuksen näytelmä! Siinä makaa Canzio oman kätensä surmaamana. PISANO. Sinä onneton! VARRO. Onneton hän ja moni muu. Minä, minä olen viheliäinen raunio. PISANO. Missä on nainen, joka itsensä kutsuu Marciaksi?
Rajaton mull' on aulius kuin meri, Ja lempi pohjaton; jot' enemp' annan, Sit' enemmän mull' on, sill' ääretön On kumpikin. Heti, eukko hyvä! Ole uskollinen, rakas Montague. Vaan varro hetki, kohta palajan. ROMEO. Oi, autuasta, autuasta yötä! Vaan pelkään, ett' on yöllist' unta kaikki, Todeksi liian hurmaavan suloista. JULIA. Pari sanaa vain, sitt' oikein hyvää yötä.
VARRO. No miksi olet niin totinen vaikka äsken laulelit? Anna hymyn leikitellä ruusuposkillasi. KATRI. Kuin suru särkee sydäntä, syömähampaita kolottaa ja vuotuinen palkka on 96 markkaa, niin ei ole syytä nauruun. VARRO. Iloitse sentään elämästä, tahi näytä edes iloiselta. VARRO. Ha, ha, ha, no onhan se heikon puoleista huvia. Liina, Anna ja kolme tätiä tulevat heidän huomaamattaan.
KATRI. Sillä, ettette sano minulle yhtään ystävällistä sanaa. VARRO. Mutta hyvä Katri... KATRI. Oh, kyllä tiedän mitä tarkoitatte. Te ette enää rakasta minua. VARRO. Mutta hyvä Katri, minä en todellakaan tiedä antaneeni sinulle mitään rakkauden todistusta. KATRI. Vai ette! Voitteko kieltää lahjoittaneenne minulle kaksi kalleripilettiä ja pullon hammasrohtoja? VARRO. En, sitä en kiellä.
Varro vähän, uskalsin jälleen häntä keskeyttää. Tuo ei varmaankaan tapahtunut meillä? Eei, vastasi Musti pitkäveteisesti, sillä siellä minä tuskin sain maitoa enää ollenkaan. Kyllä se oli siellä teidän torpassanne Taka-Möyrylässä... Ahaa, vastasin minä, niinkuin olisin hyvänkin uutisen kuullut, vaikka olisihan minun täytynyt tietää kysymättäkin, että se oli Mustin syntymäsija.