United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä vaan pyörryin silmänräpäykseksi. LIINA. Olipa se hyvä että se meni niin pian ohitse. KATRI. Niin, se oli vaan sellainen kohtaus, kuin rouvallakin on välistä. VARRO. Kohtasin sisarenne kadulla, ja hän antoi minulle tämän kirjeen; sen tähden riensin tänne, lausumaan teille sulimmat kiitokseni. LIINA. Minun kiittää tulee että palasitte. Olen sydämmeni pohjasta katunut käytöstäni.
VARRO (itsekseen). Nytpä hairahduin. (
Nyt pelkään että hän katuu naimistaan ja haluaa takaisin vapaasen nuorenmiehen elämään ja olen luullut että ... että... VARRO. ... Että minä kiihoitan tätä hänen haluaan, eikö niin? LIINA. Juuri niin, sen myönnän. Mutta nyt olen tullut toisiin mielipiteisiin, pelkään itse olevani syypää hänen huonolla tuulella olemiseensa.
LIINA. Ei se kysymisestä parane, hän tavallisesti antaa vaan kierteleviä vastauksia, ja syyttää raittiuspuuhiaan. VARRO. Suokaa anteeksi että utelen perhesalaisuuksianne, mutta ehkä olisi jotakin hyötyä noin vasta alkaville kuulla kokeneen aviomiehen neuvoja, näissä niinkutsutuissa kotirettelöissä.
Mut, Wilho, tuota toista katsokaamme! WILHELM. No, mitä siinä? AKSEL. Merkki vähäisempi; Ei likimainkaan minkään urhon mitta, Vaan viidentoista vanhan tyttösen; Ei kiveen hakattuna, puitteisiin Vaan hienoin viivoin pintaan piirretty. WILHELM. Valpuris mitta? AKSEL. Varro, varro vähän! Suo viivytellen ihailustani Mun enentää. WILHELM. Ja milloin piirsit sen?
VARRO. Tässä, sinä korkeamielinen vaimo, on mies, aina valmis antamaan hengensä ja verensä naisen tähden. Sacramento! minä tahdon olla teidän suojeleva ritarinne. MARCIA. Kiitoksia! mutta minulla on jo. VARRO. Ah! suokaat anteeksi. MARCIA. Kernaasti; sillä tahtonne oli hyvä. VARRO. Aina hyvä, aina hyvä naisia kohtaan.
Tääll' ei, nyt tuolla lyödään miekka vaakaan, väellä täll' ei väistyis maailmaakaan; vaan ryntää päin, ei varro ryntääjää.» Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu: »Päin, pojat, voittoon taikka kuolemaan!» Standaarin ääni ukkosena kaikuu, Larm miehen lailla lyöpi rumpuaan, ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin veristä kenttää astuu sankar-innoin, heit' etumaisna Döbeln taistoon vie.
CLAUDIUS. Enkä minä. BRUTUS. Terveiset viekää veli Cassiolle, Ett' ennalta hän varhain matkaan lähtee. Me tulemme jäljestä. VARRO & CLAUDIUS. Kyllä, herra. VIIDES N
Viel' ehkä huomaat, mikä rakkaus sua kaikkialta ympäröi, mi onni on tosi, uskollinen ystävyys, jot' aarteet maailman ei korvaa sulle. TASSO. Sen saamme kokea. Jo nuoruudesta maailman tunnenhan kuin helposti se meidät avuttomiks, yksin jättää ja tietään käy kuin aurinko ja kuu ja kaikki taivaiset. LEONORA. Jos mua kuulet, ei koskaan toiste varro, ystävä, sua tämä surullinen kokemus.
Kun kukka puhkes, päivä koitti Jo hallayö vei hedelmän. Vaan varro! Herran päivän tullen Saat kuulla kelloin kaikuvan, Saat kuulla täältä kutsutullen Ikuisen kevään koittavan. MAAN JA TAIVAAN T