United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
VARRO. Katsoppas armaani, kuin sisaresi tulee erilleen näistä turhan päiväisistä huveista, voisi hän tehdä kodin miellyttävämmäksi. Ehkä Kaarlokin jättäisi sitte vähemmäksi nuo ijankaikkiset raittiuspuuhansa. ANNA. Olet oikeassa, mitä edelliseen tulee ja tahdon esitellä sitä Liinalle. Mutta mitä pahaa siinä on, jos Kaarlo harrastaa raittiutta?
Olkaat pelkäämättä, enpä toki pure, en edes morahtele teille, vaihka itseni vertasinki vanhaan suteen. Onpa täällä vielä niin paljon ihmisyyttä jäljellä, että tyhjennän kernaasti kanssanne pienen klasin; vahvisteeksi, vahvisteeksi, jota ehkä tarvitsemme molemmat; sillä molemmat olemme nähneet tänäpän hirvittäviä asioja. Tehkäät niin hyvin. ANGELO. Jättäisimmekö hänen? VARRO. Rutto häneen!
Eräspä, kieltä nyt Toskanan kuullen, huus takanamme: »Hiukan hidastukaa, te rientäväiset halki ilman synkän! Kentiesi multa saat sa pyytämäsi.» Oppaani minuun kääntyi, virkkoi: »Varro, ja hänen askeltensa mukaan astu!» Pysähdyin, näin ma kahden katsannossa palavan pyyteen päästä seurahani, vaikk' esti ahdas tie ja taakka heitä.
Luultavasti itsekin myönnätte minun olevan vähän kokeneemman tälläisissä asioissa, koska olen kolme vuotta ollut naimisissa ja vuoden leskenä. Eikös siitä ole vasta yksi vuosi kuin te muutitte tähän siunattuun säätyyn? LIINA. Niinhän se, Jumala paratkoon on. VARRO. Ja kuinka vanha teidän perintöruhtinaanne, eli toisin sanoen pikku Kaarlonne on? Kahdeksan kuukautta.
KAARLO. Elämä maalla on hänen mielestänsä samaa kuin kävellä sateisella säällä Arkaadian edustalla paljain jaloin, kuunnella ryssäin loilotusta ja hevosten hirnuntaa. VARRO. Hyi Kaarlo, nyt olet liiaksi väärä vaimoasi kohtaan, ei hän kuitenkaan maalaiselämää siksi käsitä; ja Annan hänen sisarensa, tuon kelpo tytön te voisitte ottaa mukaan, silloin olisi teillä varmaankin hauskaa.
VARRO. Anna se kernaammin jäädä tekemättä siksi kuin olen puhunut sisaresi kanssa. ANNA. Sama se, tapahtukoon tahtosi. Hyvästi siksi. VARRO. Hyvästi armaani. Varro täällä on, tulkaa ulos silmänräpäykseksi niin kerron teille tärkeän uutisen. Herra Jumala, tekö täällä tohtori! Minä pyydän menkää, jättäkää silmänräpäystäkään viipymättä tämä talo, muuten syöksette meidät kaikki onnettomuuteen.
LIINA. Selittäkää hyvä tohtori, jos voitte, mitä pilantekoa tämä oli? VARRO. Ei suinkaan se mitään pilantekoa ollut, päinvastoin, se oli suuri kunnia saada koko lähetystön onnentoivotukset. LIINA. Niin, sehän se pää asia on. VARRO. Vaimo parka, noin nuori ja kaunis, ja sentään onneton. Minun täytyy pelastaa hänet, mutta kuinka?
KERTTU. Hallitkaat mielenne ja olkoon tyyneys ja rauha, koska neitonen käy vastaan uuden aikansa aamua. Liisa, ole valmis. LIISA. Tytöt, suokaat mulle hartianne. KERTTU. Nyt hellitän sitees. LIISA. Hellitä side. KERTTU. Ole valmis. LIISA. Varro. KERTTU. Miksi varron? LIISA. Hellitä side. Vapisenpa toki. LIISA. Ja tämä on maailma! Mun korea lapseni! LIISA. Tämäkö se viherjäinen maa, ja taivas tuo?
Sen näytti likan pilkallinen irvistys koska Aapo oli maininnut yhteisen asiamme. JUHANI. Selkään hän tarvitsis, koko lunttu. Tehdä pilkkaa meistä! Varro, naasikka. Parastansa koetti Aapo, sitä ei taida kieltää, mutta eihän olisi tässä auttanut itse keruupin kieli.
VARRO. Kyllä, kiitos. Tuo lasi vettä, juoksin niin nopiasti. Naiset ovat sentään hirveitä; jos heidän kanssaan vähänkään lasket leikkiä niin luulevat heti että olet korvia myöten rakastunut. Mikähän rouvan päähän pisti koska niin kiirellisesti kutsui vaikka äsken ajoi ulos? Tehkää hyvin. VARRO. Kiitos. VARRO. En. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitatte? VARRO. Millä?