United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta mistä minä leivän otan korvessa käteeni? Vähät ovat minun varan' näitä lahjoja latoa. Kukas vaatiipi varoja? sopis' muutaman sanoa; toivota onnea täyttä, laula laulu-kandeleellas. Totta minä toivottaisin onnen alinomaisuutta, riemua ja rakkautta; mutta minun kandeleeni ombi aina ollut kehno kaikkumahan kaunihisti.
Maanviljelystä harjoittavat kuitenkin ainoastaan varakkaammat talonpojat, jota vastoin köyhemmät elättävät itseään pääasiallisesti karjanhoidolla. Bugenessa on vielä monta rikasta talonpoikaa vanhasta suomalaisesta kantaväestöstä. Ahkeruudella ja säästäväisyydellä ovat he koonneet itselleen melkoisia varoja.
Jos heillä oli varoja, he olivat lähimmältä, asutulta seudulta ostaneet muutaman vuohen, ehkäpä jonkin lampaankin. Sellaista suomalaisperhettä, jolla oli mainitut taloustavarat ja joka saattoi muuttaa asumaan vastavalmistuneeseen tupaan, pidettiin onnellisena ja hyvin toimeentulevana. Ainoastaan huolellinen ja ahkera mies saattoi näin järjestää muuttonsa ja asuntonsa perustamisen.
»Kyllä onkin, mutta, lapseni, ei ole meillä suuria varoja, niin että voisimme hylätä isomman palkan.» Maissi ei puhunut enää mitään, vaan silitteli surullisena kissaa, joka makasi akkunalla päivän paisteessa. Mutta vilahdukselta katsottuaan ulospäin punastui hän samassa kuului jalan ääni porstuasta, ja Manni astui sisälle. »Noh, mistä sinä tulet pitkissä saappaissa ja sauva kädessä?» kysyi Kylvö.
"Käypi ehkä laatuun," arveli tämä, "vaan onpa siinä varoja sittenkin." "Mutta Jumala on myös läsnä, meitä suojelemassa," arveli Emmerich. "Ole valmiina vaan, huomenna ani varhain lähdemme matkalle." Ginga yhä arvelevaisesti pudisti päätänsä. Kävi sitten taskuhunsa ja otti siitä pienen taulun, johon muutamia eläinten kuvia oli kömpelösti piirretty.
Minä olen koettanut saada sinua jonkun tuttavani tykö, mutta ne ovat enemmästä päästä köyhiä ihmisiä, joilla ei ole varoja renkiä pitää. Minä en siis tiedä ketään erittäin jonka tykö minä sinua toimittaisin, ehkä kyllä mielelläni olisin tahtonut, sillä harvat ovat ne paikat, joissa tähän aikaan on hyvä palvella.
Puhein ja kirjoituksin hän herätti sekä silloisen perintöruhtinaan Oskarin että yleisön harrastuksen suomalaisten asian puolelle ja seurauksena oli, että v. 1830 nimitettiin kunnollinen mies, pastori Emanuel Bransell, saarnamieheksi suomalaisten salomaille ja valtio määräsi varoja kolmen kirkon rakentamiseen pääasiallisesti suomalaista väestöä varten.
Eihän siihen vastaukseen tarvitse kirjoittaa, että se jaossa tulee sillä lailla menemään, kunhan panee, että minulla ei ole mitään, kaikki on isäntävainajan lasten jospa panisikin, että nuorimpain lasten. Ja sitten, että ei minulla ole varoja sinne lähettää, ja jos tänne tuovat, niin kerjäämään ne täälläkin joutuvat, eikä niitä vieraassa pitäjässä kukaan elätä.
Ja nyt se on tuossa autiona ja käyttämättömänä, siinä kun ei käy muita kuin muutamia lehmiä laitumella, ainoastaan sen vuoksi, että sen omistaja ei älyä käyttää sitä hyväksensä ja sen vuoksi, ettei kunnon kaupunkimme »isillä» ole kyllin päättäväisyyttä, yhteishenkeä public spirit'iä että voisivat määrätä siihen varoja ja lunastaa sen yhteiseksi hyödyksi.
Matkalla sinne Simo Hanskuri, tuo vanha, arvossa pidetty porvari, jolle oli jokseenkin karttunut niin hyvin ikävuosia että myös varoja, sai nuorilta sekä vanhoilta niitä kunnian-osoituksia, jotka hänen samettitakilleen sekä kultaisille kaulavitjoilleen oli tulevat.