United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli Kilpeläinen, Viion lesken lapsuuden tovereita. Hänet oli jo nuorten sytyttämä innostus houkutellut tanssiin, jossa vanhuutensa tunsi. »Sinun häissä sitä tanssittiin», sanoi hän Viion leskelle ja alkoi kehua, että siihen aikaan sitä tanssia vasta jaksettiin, enemmän kuin nykyinen sukupolvi. Yhdellä päivää ei häitä uskottu, eipä kahdellakaan. Viio ja hän olivat parhaita siihen aikaan.
Jos hän vielä eläisi, niin hän iloitsisi sinun näöstäsi; mutta leikkaapa kihara nuorukaisen-tukasta äidillesi, joka kadottaa vanhuutensa tuen ja jonka toivo nyt kätketään maan poveen. Hän ei saa koskaan enää nähdä elämänsä ilon kotiin palajavan.» »Et sinäkään», sanoi hän toiselle miehelle, »enää astu monta askelta, Juhani; sinun aikasi on lopussa etkä enää näe maallisen aamun valkenemista.
Sillä hän oli nähnyt, että niinä vuosikymmeninä, jotka olivat kuluneet hänen lapsuutensa ja vanhuutensa välillä, paljon oli tapahtunut, jota ei muuksi käynyt nimittäminen kuin edistymiseksi. Mutta paljon oli tullut lisäksi semmoistakin, joka ei vienyt eteenpäin, vaan vinoon. Oli suvi-ilta loppupuolella heinäkuuta. Ruislaihot olivat tuleentuneet ja elon korjaamiseen oli ensi viikolla ryhdyttävä.
Sen sai hän sanoneeks, Ja kyynel vielä valui kasvoiltansa, Kun sanansaattaja Runsailla antimilla siihen saapui. Ne ukon eteen toi Ja lausui noin: "Miljutin, terve sulle! Ja terve, terve myös Sun tuleville riemupäivillesi! Näin lausuu ruhtinas: Miljutin kansan vanhin täällä on, Siis vanhuutensa on Oleva kirkas kuin on kesä-ilta."
Se ei kuitenkaan luonnistunut siitä, jonka hän on aikonut hänen päiviänsä katkeroimaan, tuli sen sijaan hänen onnensa ja hänen vanhuutensa ilo. Juuri hänen vihansa kautta, joka saattoi hänet kiskomaan irti tuon viimeisen siteen, joka minun isäni tulevaisuuden kera, tempaamaan häneltä hänen ainoan lapsensa, minut, kukoistivat uudet ilot vanhuksen sydämessä.
Vast'ikään hän on ostanut itselleen huvilan peninkulman päässä kaupungista. Hän sanoo sitä vanhuutensa lohdutukseksi, ja nimekseen se saa: «Ukon ruusu». Eikö se kuulu hauskalta? Annette P. on onneton tuiman kälynsä luona; hän ei valita, mutta katse, iho, koko hänen olemuksensa ilmaisevat elämään kyllästymistä. Meidän pitää vetää hänet luoksemme ja koettaa saada hänet onnellisemmaksi.
Ja sitten hän alkoi: "Nuoruudessani oli Houg'illa tyttö, joka oli vanhan, oppineen nimismiehen tyttären tytär. Tämä otti hänen aikaiseen luokseen, jotta hänellä vanhuutensa päivinä olisi iloa, ja luonnollisesti hänelle neuvottiin Jumalan sanaa ja säädyllistä käytöstapaa.
Kell' ompi verta suonissaan sen verran Kuin lapsella on silmä-terässänsä, Hän tulkoon sitä tänne tarjoomaan Pyhiksi vapautemme lunnahiksi! Ken sauvan nojassa viel' liikkua Voi, vanhuutensa kaunistukseksi Hän astukohon tietä kunnian Ja vaipukohon kuolon uneen vasta Kuin vapaaks voitti rakkaan isänmaan! ENSIM
Lapsukaiset, katsokaat tätä huonetta, katsokaat vanhempienne joukkoa, joka teitä ympäröi ja jonka silmät ovat teihin käännetyt. Mitä odottavat he teiltä? He odottavat teiltä ahkeruutta, tottelevaisuutta ja siivoa käytöstä; he odottavat teistä vanhuutensa turvaa, tulevaisuutensa toivoa, he odottavat teissä maansa kunniaa.
Nyt seurasi pieni vaatimaton onnentoivotusruno. Vainaja sanoi saaneensa luvan vielä kerran laskeutua alas valoisasta taivaasta siunataksensa rakasta poikaansa ja hänen vanhuutensa onnea. Runoa oli vain kahdeksan riviä, mutta ne lausuttiin erinomaisen hyvin.