United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isä oli paremmalla tuulella ja selitti, että hän tuo kauppamieheltä lampun, joka on lasista ja saattaisi särkyä, jos sattuisi kaatumaan tai reki muuten tärskähtäisi. Sinä iltana me lapset pitkän aikaa valvoimme ja ajattelimme sitä uutta lamppua, mutta se vanha istukas-Pekka, joka kaikki päreet kiskoi, alkoi jo heti kohta kuorsata, kun päre oli sammutettu.
Sanokaa minulle, kuinka vanha te olette?" "Kymmenen ja seitsemän". "Seitsemäntoista, te tarkoitatte varmaan?" "Niin". Luutnantti silmäili outoa seurakumppaniaan vielä enemmän tutkivalla katseella kuin ennen. "Vaan oikeinhan te olette pieni kauneuden ihme! Mitkä hiukset! mitkä silmät! ja nuo kulmakarvat sitten!..." Kolibri alkoi taas nauraa ja pyöritteli verkkaan kauniita silmiään.
Te olette Jumalan lahja, tiedättekö"! "Joutavia, joutavia", lausui tohtori. "Ei, ei, minä pyydän anteeksi", vastasi "vanha soturi". "Kosk'ei kukaan muu ole läsnä, paitsi rakas, vilpitön ystävämme Mr. Wickfield, en voi suostua siihen, että minua pakoitetaan vaikenemaan. Jos jatkatte samalla tavalla, käytän anopin oikeuksiani ja torun teitä. Minä olen aivan rehellinen ja suorapuheinen.
Tupruaisi... Ja sitte jos karrit särkyisivät, niin kun me kaikki pojat nousisimme sen hevosen selkään ja ajaisimme oikein täyttä nelistä, niin siitä ei ennättäisi mikään tieltä pois... Ei lintukaan ennättäisi ... eikä vanha akka ... eikä mikään... Eihän ennättäisi? Ei.
"Siellä on isännän vanha sisar, ja sitä paitsi, kyllä monen on täytynyt toimeen tulla samallaisissa tilaisuuksissa." Reeta katsoi ulos ikkunasta. Hän oli käskenyt palvelustytön kahvia keittämään ja odotti Mauria, jonka piti kaupungin leipää tuomaan. Mutta ei Mauria näkynyt. Reeta tuli levottomaksi.
Kun eräs vanha mies tiedusteli olivatko matkamiehet nähneet Livingstonen vaimoa, täytyi heidän vastata etteivät he häntä nähneet, sillä hän asui arvattavasti vielä etempänä kuin maailman loppu olikaan.
Tytöt lähtivät Riston ja Thuren saattamina kotiin; toiset riensivät sillalle. Tiellä tuli heitä vastaan kaksi miestä, Otto ja eräs toinen, vanha mies, puoleksi herrasmiehen näköinen, käräjäkirjuri tai semmoinen, niinkuin Anterosta näytti, molemmat hyvällä tuulella ja iloisella päällä. Hei, hei! huusivat he. Tulitte myöhään, ei siellä enää mitään! Tapeltiinko siellä taas?
Mutta mitä minun enoni nimeen tulee, niin kuka hyvänsä saa sen kernaasti kuulla se on Lesly Lesly, kunnon aatelisnimi.» »Niinhän se on, sitä en epäilekään», virkkoi vanha mies. »Mutta niitä on kolme sen nimistä skotlantilaisessa henkivartiossa.» »Minun enoni nimi on Ludvig Lesly», vastasi nuorukainen. »Noista kolmesta Leslystä», sanoi kauppias, »on kaksi Ludvig nimistä.»
Siellä istuu Harmaalan parooni, pitäjän kirkkoherra, vanha nimismies, jonka rouva auttaa kirkkoherran puolisoa kahvikuppien pesemisessä, ja kirkkoherran veli, kruununvouti, joka asuu samassa pitäjässä. Ovi on auki, ja iloisina katselevat vanhat milloin nuorten leikkiä kentällä, milloin kokevat väittäen ja kiistellen voittaa toistensa ajatuksia.
Katsopas sitä, se oli viime vuonna verotettu siitä ja siitä, nyt on jo niin ja niin paljosta. Onpa mahtanut tehdä hyviä asioita. Milläs se sekin? Ai, siltähän kuoli vanha täti... Ollapas minullakin täti, jolta saisin tuhannenkaan ... kyllä tietäisin, mihin sijoittaisin!