United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Malttakaapas, minä autan teitä noin, rohkeutta vaan! älkää peljätkö mitään, vaikka niinkin hullusti kävisi, että vankivartianne tulisi takaisin. Kyllä me tuon lahonneen laivan pian upoksiin purjehtisimme." Donnerin näin puhuessa näki Vilho erään vaimon horjuen astuvan ylös tikapuita myöten. Hänen vaatteensa tulivat vallan homeelle.
Luulin viimeisen hetkeni tulleeksi. Koko ruumiini vapisi, ajatukseni hämmentyivät, maailma musteni silmissäni, ja tunnotonna vaivuin maahan. "Kun tästä toinnuin, lepäsin pehmoisella sammalvuoteella, pää vanhan vaimon polvilla. Minusta tuntui ikäänkuin olisi hän katsellut minuun äitini silmillä. Olin jälleen lapsi.
Minä luulen ettei innokkainkaan Vaimon Oikeuksien puoltaja voisi suuremmalla kunnioituksella puolustaa vaimon henkisiä kykyjä, kuin hän; mutta näiden joukkoon hän ei milloinkaan ollut lukenut "lakonisuutta". "Ei mikään nainen," hänen oli tapa sanoa, "milloinkaan ole axioomia tai sananlaskua keksinyt."
MACBETH. Vie hiiteen tietos! Paetkoot vaan kaikki! En pelkoon vaivu, kunnes Dunsinaniin Birnamin metsä kulkee. Malcolm-nulkki, Hän eikö vaimon luoma? Sanoivathan Nuo henget, joille kaikk' on vaiheet tutut: "
Siellä näet kuohuissa juoksi lankkuvene, mies istui keulan puolella ja vaimo oli melassa! Siellä se vene kiiti ja hyppi vallattomasti kuohujen sylissä, vaan vaaratta kulki se uraa vaimon ohjauksella. »Onpa kunnon eukko», arvelivat miehet. »Tuo mies laskee kosket kylkiluulla», arveli joku veitikka ja naurettiin siinä, vaan kaikkihan oli reippaan vaimon ylistykseksi.
Paitse iloa, joka minulla on kauniin, minua hyväilevän vaimon omistamisesta ja joka minua hieroo väsyksissä ollessani, paitsi tätä iloa, sanon minä, on minulla toinenkin syy, jonka tähden minun pitää ruveta avioliittoon. Jos muka kuolisin tämmöisenä naimattomana kuin nyt olen, sammuisi Sganarellein suku kokonansa maailmasta.
Se vaimon leskeksi saattoi, Isän lapsilta maahan löi, Rahat, ruoan ja vaatteet riisti, Maat, huoneet leskien söi. Näin liehunut on se, ja vielä Se riehuvi, raivoaa. Sen myrkkyistä hengähdystä Sulo Suomikin tuntea saa. Kita laaja sen ammottaapi Yhä uhreja niellen vaan, Vert' ainian vain janoaapi. Ei kylly se milloinkaan.
Vanha hevospaimen ei enää kauemmin voinut itseänsä hillitä, vaan purskahti nauramaan; mutta vaimon poskille näytti kaikki hänen verensä rientävän: "Todentotta onkin se Gergely", huudahti hän käsiään paukuttain; eikä hän tainnuksiin mennyt, vaan alkoi sen siaan orjan-tappurain ja pensasten halki juosta sitä kohden, josta laulu kuului.
Tulematta Tarasin luo Nehljudof pysähtyi käytävälle erään arvokkaan näköisen valkopartaisen vanhuksen kohdalle, joka jutteli nuoren talonpoikaisissa vaatteissa olevan vaimon kanssa. Vaimon vieressä istui sääret riipuksissa seitsenvuotias tyttönen, uutukainen, sarafaanihuivi päässä ja melkein valkoinen letti niskassa, herkeämättä naksutellen hampaissaan siemeniä.
Siitä näkyy että Kettunen oli kotoisin Vuokkiniemen pitäjästä Venäjän Karjalasta, että hän paljon oli Suomen puolella kuljeskellut, nähtävästi etupäässä "laukkuryssänä", vaikkei sitä nimenomaan runossa sanota, ja että hän Suomesta oli löytänyt itselleen valitun vaimon, kainaloisen kanan, Kilposen Marin, Vesan kylästä Kiimingiltä.